Hän solmii hunnun, joka hänen päätänsä verhoaa, ja istuu lukemaan pientä kirjoitustaulua. Clymene on hankkinut sen hänelle lainaksi edellisenä iltana. Siinä on ihmeellisiä lauseita. Kristittyjen kokouksessa on kerrottu, että ne on Herralta saanut vanha apostoli Johannes, joka vielä elää.
— Hän on onnellinen, joka silmillään on nähnyt Herran ja vielä nytkin korvillaan kuullut hänen äänensä puhuvan!
Illina lukee: "Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän voittoseppeleen. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vähääkään vahingoita."
Hänet keskeyttää Syntyche orjatar, keskenkasvuinen lapsekas tyttö, joka hätäisenä laskeutuu alas yläkerran irtoportaita.
— Illina, tule katsomaan! Ikkunasta näkyy kummallisia salamoita. Minä kovasti säikähdin, ja isoäitisi puhuu asioita, jotka menevät ihan sekaisin. En ymmärrä mitään. Tule pian, Illina.
He rientävät yhdessä ylös isoäidin huoneeseen. Seinään avatun pienen ikkunan verho on vedetty syrjään. Siitä kajastaa kuin tulipalon hohde. Toisessa tuokiossa taas kaikki tummenee.
Illina ei ensimmäiseksi kiirehdi ikkunaan, vaan sairaan vanhuksen vuoteen luo.
— Kuinka sinun on laitasi, rakas isoäiti?
— Hyvin, hyvin. Olen valvonut yöllä ja nukahdin äsken. Näin ihanaa unta, Illina, ja nyt kun olen hereillä, se yhä tuntuu jatkuvan. Taivaan portit aukenevat… Jeesus on kohta täällä.
— Isoäiti, ethän tahdo vielä jättää minua? — Tyttö syleilee ja suutelee häntä kyyneltyvin silmin, väräjävin sydämin.