— Kiitos, Herra, tästä rauhan hetkestä keskellä elämän levotonta monipuuhaisuutta! Kiitos siitä, että me toverit saamme yhdessä tulla luoksesi ja armostasi tukea toisiamme taivaan tiellä! Puhu meille sanassasi, valmista sydämemme sinulle, ota meidät kokonaan!…
He avasivat raamattunsa ja lukivat Johanneksen evankeliumin 13. luvun loppupuolen:
— — "Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte toisianne, niinkuin minä teitä rakastin" — —
Rakkautta ystävien kesken, rakkautta vihollisiakin kohtaan, rakkautta niille, jotka kärsivät, ja niille, jotka eivät Jeesuksen ääretöntä rakkautta ole omistaneet tai eivät kenties koskaan siitä kuulleetkaan —
Sitte jälleen rukous taivaallisen rakkauselämän heräämisestä ja kehittymisestä, ja sitte yksinkertainen laulu, lähtevä nuorten, lämpimien sydänten syvyydestä:
— "Kallehin Jeesus, rakastan sua, sä mua kuoloon rakastithan" —
Helvi lauloi sen luonnollisena tunnustuksenansa, kuten toisetkin toverit, mutta Irja toisti sanat kuiskaten, ja kyyneleet vierähtelivät hänen silmistänsä. Mikä ihmeellinen päivä monine vaikutelmineen! Se oli jäävä hänelle unohtumattomaksi. Hän oli uskonut, syventymättä siihen elämään, jonka ydin on rakkaus. Nyt hän aavistuksena tunsi sen voiman, ja samalla hän oli päätöksensä tehnyt.
VII
Se herätti paljon huomiota. Jotkut supattivat, että Irja oli mahtanut salassa rakastaa luutnantti Klingenströmiä, koska Esterin kihlaus näytti häneen niin syvästi vaikuttaneen; mutta enimmät arvelivat, kuten Leima Ensiosta, että "uskovaisuus todellakin oli kuin tarttuva tauti". Mitenkä muuten voi sen selittää, että nuori tyttö, jonka ääni kelpaisi vaikka konserttisalissa, liittyy kristillisen yhdistyksen kuoroon ja kulkee sunnuntaisin sairashuoneissa ja vankiloissa laulamassa? Joku oli nähnyt hänen keskellä päivää poikkeavan Uusi Testamentti kädessä ylioppilastalolle; toiset tiesivät hänen alkaneen raittiutta harrastaa, koska hän oli kahdesti lausunut "Koitossa"; ja sen ainakin kaikki huomasivat, että hän oli käynyt kiinni jatkolukuihinsa, ruvennut kotona ompelemaan vaatteita köyhille lapsille ja tuntuvasti supistanut seurusteluansa. Iloinen hän oli niinkuin aina, ehkä vielä iloisempikin, mutta ei ollut häneen nähden kaikki kuitenkaan kohdallaan, niin tuumittiin.
Irjan kotitaivaalla olivat päivä- ja pilvipuoli osaksi vaihtaneet edustajia. Ensio säteili kuten aurinko, mutta tohtori ja varsinkin tohtorinna näyttivät huolestuneilta. Eihän Irja koskaan ennen ollut uppiniskaisuutta osottanut, mutta nyt oli mahdoton saada häntä laitattamaan silkkipukua Esterin häihin, jotka oli määrätty jo kesäkuuksi, eikä hän millään ehdolla suostunut jäämään pois raamatunlukupiirin kokouksesta tullakseen teatteriin, vaikka itse hänen ihanteensa Ida Aalberg juuri sinä iltana näytteli. Jokin parannuskeino oli keksittävä, ja vanhemmat miettivät vakavasti ulkomaanmatkaa, joka siirtäisi Irjan uusiin oloihin ja uusien vaikutusten alaiseksi.