— Toiseenko? Ei — kuinka niin?
— Oi Helvi — se, jota Tauno kerran on lähestynyt, ei muuten voisi häntä vastustaa! Näinhän minä, että hän yhteen aikaan ihaili Irjaa; ja toisinaan olen vieläkin epäillyt, että hän ehkä vaan pitääkin minua lelunaan, mutta Irjalle on antanut tosi rakkautensa, sen, joka voidaan kätkeä syvälle sydämeen, vaan joka ei sammu milloinkaan… Olisit kuullut, kuinka hän kiihtyi, kun eräässä seurassa tuonaan tehtiin vähän pilaa Irjan uusista harrastuksista! Minäkin yhdyin hänen kanssansa ystävääni puolustamaan, ja hän loi minuun ihailevan, kauniin katseen… Irjan tähden, niin luulen. Voi, jos tietäisit, kuinka ilon ohessa epäilys ja pelko ovat sydän raukkaani riistäneet! Mutta jos voin olla ihan varma Irjasta, niin ehkä, ehkä Taunokin unohtaa, ellei hän vielä olisikaan sitä tehnyt…
— Saat olla huoletonna Irjan puolesta, sen tiedän. Mutta sinä, Saimi, uskotko todellakin, että Taunon omana onnesi löytäisit?
— Oi varmaan, jos vaan omistan koko hänen rakkautensa! Kuinka olisi mahdollista muuten? Hän on niin kaunis, niin viehättävä, niin iloinen ja hyvä…
— Sinä kuulut kristilliseen yhdistykseemme, Saimi. Tulitko vain suotta, vai tahdotko päästä lähemmäksi Jeesusta?
— Tietysti tahtoisin, vaikka vielä olen hyvinkin kaukana. Mutta mitä se tähän kuuluu?
— Luuletko, että Tauno tukee niitä pyrkimyksiäsi? Toivotko, että hänen omanansa helpommin kuljet Herran tietä?
— En ole koskaan Jumalasta puhunut hänen kanssansa… Mutta voihan Herra varjella minua ja vaikuttaa häneenkin. Minä rakastan häntä, en muuta tiedä. Jos uskallan luottaa hänen rakkauteensa, en kysy enempää.
— Mutta minä tiedän, että hän on vieras Jumalalle, ja se on hänet ainiaaksi vieroittava Irjastakin. Voi Saimi, jos ymmärtäisit, kuinka suureen vaaraan sinä heittäydyt! Jos tahdomme kuulua Herralle, täytyy meidän kaikessa ensin tutkia hänen tahtoansa ja olla valmiit sitä ehdottomasti noudattamaan. Jeesus yksin — se olkoon tunnussanamme! Rakkaudenkin tulee alistua hänen tahtonsa alle.
— Sinä et ole koskaan rakastanut! — huudahti Saimi kiihkeästi. — Voit puhua tuolla tavalla… kuten vanha pappi… sillä sinä et tiedä, mikä voima rakkaus on. Suo anteeksi, että sen sanon… Mutta tästä syystä en ikinä voisi luopua armaastani, enkä luule, että se seikka Irjankaan valintaan vaikuttaa. Muuten minä tahdon ilolla uskoa, mitä olet sanonut hänen suhteestansa Taunoon, ja silloin käsitän, että hän on toiselle antanut sydämensä. Oi, se olisi liian ihanaa!