— Ensio, minulla olisi puhumista kanssasi…
Hän työnsi heti kirjansa syrjään, nousi alttiisti työtuoliltansa ja istuutui Helvin luo sohvapöydän ääreen. Mielellänsä hän tahtoi kuunnella ja keskustella. Ja Helvi kertoi, mitä Ensio jo osaksi tiesikin, hartaasta toivostansa palvella Herraa lähetysmailla ja tuumastansa ruveta aluksi oppimaan sairaanhoitoa sitä tarkoitusta varten.
— Sano, mitä arvelet siitä? — Helvi loi häneen kysyvän ja odottavan katseen eikä voinut estää hehkeätä punaa kohoamasta poskillensa.
Ension silmät kimaltelivat kuten kastepisaroista, joihin aurinko paistaa. Hän pyyhkäisi niitä keveästi kädellänsä eikä heti vastannut. Helvistäkin alkoi tuntua niin kummalliselta, ja vesihelmi toisensa perästä herahti hänen silmiinsä, kunnes kyynelet hiljaisena kesäsateena virtailivat.
— Helvi, se on suurta, — virkkoi Ensio vihdoin liikutuksesta väräjävällä äänellä. — Minä ihailin ajatuksiasi silloin, kun pikku tyttönä niistä kerroit aineessasi, mutta pidin ne mahdottomina. Nyt minä kiitän Jumalaa siitä, että lähetystyö minullekin on kallis. Onnellinen sinä, Helvi, joka niin varhain löysit Herran ja olet pysynyt hänelle uskollisena!
— Sinä käsität siis, että minun tulee mennä? — kuiskasi Helvi.
— Jos Herra sinua kutsuu. Sinä olet niin lähellä häntä, paljon lähempänä kuin minä, ja kuulet ja ymmärrät hänen äänensä selvemmin. Kuinka mielelläni minäkin tahtoisin häntä palvella jakamattomalla sydämellä! Mutta minä tunnen, että monet kahleet pidättävät, eikä minulla vielä ole oikeata uhrimieltä kuten sinulla. Herralla on erilaiset vaatimuksensa meille kullekin, mutta kaikkia hän tahtoo tottelemaan ja alistumaan… Helvi, minä olen liian huono sinua neuvomaan! Herra, jota niin suuresti rakastat, on itse ohjaava tiesi.
— Tule ainakin tukemaan minua, kun ilmoitan sen sedälle ja tädille.
— Lupaa sinäkin minulle eräs asia. Sinä rukoilet joka päivä, että Herran tahto saisi esteettä tapahtua sinussa — eikö niin? Pyydä silloin, että se minussakin tapahtuisi! Pyydä, että erotusvuori poistuisi ja näkisin Herran kasvot… sillä minun suhteeni häneen ei ole oikea…
— Niinkö sinusta tuntuu? Tiedätkö, minullakin oli kauvan se tunne, enkä sitä käsittänyt. Mutta ei se ollutkaan sitä…