— Halikon kautta Ruotsiin! — arveli Helvi tyytymättömänä. — Kuinka väärin, etteivät kohta ole hankkineet sanaa piirilääkärille! Se ei ole muuta kuin sedän tavallista tietämättömyyttä ja tädin ahneutta. Mitä minä täältä asti siihen voin?

Mutta samassa Helvi häpesi ja kauhistui ajatuksiansa. Hyvä Jumala, olihan hän aivan vajoamassa itsekkäisyyden ja kaiken synnin syvään suohon! Missä oli Herra, auttaja ja vapahtaja?

Yhtäkkiä johtui hänen mieleensä, tiesi miten, kuin kaikuna lapsuuden ajoilta, äiti vainajan lause: "Synti on kuin lumipallo, joka vieriessään kasvaa". Hänen sydämessänsä täytyi olla kätkettynä salainen synti, pahan juuri, joka turmeli ja myrkytti, kunnes se oli kaivettu esiin ja saatettu Jumalan valkeuteen. Se oli tapahtuva, maksoi mitä maksoi.

Nyt aluksi hän tahtoi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sukulaistensa hyväksi. Entä jos Herran tarkoitus olikin pakottaa hänet heittämään työnsä kesken ja itse matkustamaan sinne? Liian kauvan hän jo oli laiminlyönyt niitä, jotka veren oikeudella lähinnä voivat vaatia hänen huomiotansa ja palvelustansa. Oi, oli nöyryyttävän katkeraa, jos Jumalan täytyi vaatimalla ottaa uhri, jota ei sydän vapaaehtoisessa rakkaudessa antanut!

Sitä ei Helvi tahtonut odottaa. Hän päätti kirjoittaa sedällensä, pyytäen pikaista tietoa, haluttaisiinko hänen apuansa Saukkolassa. Olihan hän milloin tahansa oikeutettu lähtemään.

X

Kului lähes kaksi viikkoa, ennenkuin vastaus saapui. Setä ilmoitti, että Manne oli käynyt hyvin heikoksi, ja nyt oli emäntäkin sairastunut. Kyllä olisi hyvä, jos Helvi pääsisi tulemaan.

Helvin kädet vaipuivat ristiin, ja silmät täyttyivät kyyneleillä, mutta ihmeellinen rauha, jota hän ei pitkään aikaan ollut tuntenut, valtasi samalla hänen sydämensä.

"Oi jospa pitäisit käskyistäni vaarin! Silloin rauhasi olisi niinkuin virta ja autuutesi niinkuin meren aalto"…

Niin se oli. Helvi ei tahtonut enää tehdä murheelliseksi Herran Pyhää Henkeä. Varmoin askelin hän oli astuva uhrilaaksoonsa. Ja oliko tämä edes uhri? Eikö se pikemmin ollut armo? Ehkä Herra nyt juuri uskoi hänelle erityisen työn valtakuntansa hyväksi. Ehkä hän lähti ensimmäiselle lähetysalallensa…