Mutta ihan lähellä Saukkolaa Helvin silmät sattumalta osuivat ahon laidassa kyyköttävään tupa pahaseen, jonka korkeat kuuset ja kinokset niin kätkivät, ettei hän mennessä ollut sitä huomannutkaan. Hänestä se oli niin kurjan näköinen, että hän ehdottomasti johtui sanomaan:
— Tuollakin varmaan joululämpimäiset maistuisivat hyvältä. Eikö niin, setä?
Silloin piiska taas läiskähti hevosen selkään, ja isännän ääni sointui kovalta, kun hän lyhyeen vastasi: — Sinne ei anneta.
— Kuka siellä asuu?
— Suviahon akka tyttärensä ja lapsen kanssa.
Helvi muisti nyt. Manta siis, Samulin valittu, jota hän ei saanut vihille viedä, vaikka pieni raukkakin kätkyessä isäänsä itki…
Voi tätä elämän surkeutta!
Suviahon mökki ei ottanut mitenkään irtautuaksensa Helvin mielestä. Kun hän päivällisen jälkeen oli istunut hetken aikaa emännän huoneessa ja käynyt katsomassa Mannea, joka yhä makasi suljetuin silmin, valtasi hänet vastustamaton halu lähteä ulos metsätielle päin. Samulikin oli vielä kateissa. Mitä, jos tapaisi hänet Mantan luota? Silloin kävisi, niinkuin hän toivoikin, sillä juuri heidän suhteestansa hän halusi saada selvää. Jos he todellakin rakastivat toisiansa, niin oli ihan julmaa sedän ja tädin puolelta erottaa heitä. Siinä tapauksessa Helvi tahtoi tehdä heidän hyväksensä kaikki mitä voi ja rukoilla Jumalaa, kunnes hän kuulisi. Ehkä Manta ei ollutkaan niin huono tyttö, ettei hän voinut pelastua, ja kukaties Samuli joi pelkästä surusta…
Huomaamattansa Helvi jo oli saapunut mökin kohdalle, mutta jäi siihen epäröimään, sillä eihän hänellä ollut mitään varsinaista asiaa, joka oikeutti menemään vierasten ihmisten luo. Hän kopeloi taskuansa ikäänkuin etsiäkseen sieltä neuvoa; käteen tuli vaan ohut kukkaro ja sisar Sannin antama pieni laulukirja, josta hän äsken oli tädillensä lukenut. Mitäpä niistä? Mitä yleensä mutkateistä? Parasta kaiketi oli tässä kuten muussakin menetellä suoraan ja kiertelemättä.
Ja Helvi astui päättävästi sisään. Huoneessa oli jo vähän hämärä, mutta saattoi huomata, että se oli puhdas ja siisti, varmaankin juuri juhlaksi siivottu. Vanha emäntä oli kaiketi mennyt jollekin asialle, koska tuvassa istui ainoastaan Manta laulellen ja lasta liekutellen. Hän taukosi kohta tulijan nähtyänsä ja nousi paikaltaan oudoksuvan näköisenä. Helvi kävi häntä kattelemaan, sanoen yksinkertaisesti: — Minä olen Helvi Aaltonen, Samulin serkku. Tahdoin tulla tervehtimään teitä ja pientä poikaanne, ennenkuin sytytämme joulukynttilät Saukkolassa.