Siinä oli joku hartauskirjoitus, pikku uutisia ja kirjeitä. Voittoja oli saavutettu, joskaan ei suuria, mutta ne oli taas täytynyt maksaa ihmishengen hukalla. Ilmanalakuume oli temmannut pois äskettäin saapuneen sisaren.
Rouva Aaltonen huokasi syvään. — Eloa on paljon, mutta työväkeä vähän.
Lähettäköön Herra sinne uusia raittiita voimia!
Helvi istui hiljaa ja tuumivaisena. Hetken kuluttua hän kysyi:
— Eikö siellä ole keitään muita meidän maan naisia kuin lähetyssaarnaajien rouvia?
— Ei ole. Eikä siellä mies-lähetyssaarnaajiakaan ole monta, kuten tiedät. Varat eivät riitä lähettämiseen.
— Mutta miksi on lähetetty pelkkiä miehiä? Eivätkö naiset ole tahtoneet mennä vai eivätkö he kelpaa?
— Arvellaan kaiketi miesten paremmin sopivan työhön Ovambossa. En tiedä, onko niin laita. Ehkäpä ei olisi ollut menijöitäkään, sillä lähetyssaarnaajan toimi on raskasta ja vaikeata. Monessa muussa maassa on kyllä naisia lähetystyössä. Minäpä kerronkin sinulle tällä kertaa Intian zenana-lähetyssaarnaajista.
Helvi oli jälleen pelkkänä korvana ja yhtä innoissaan kuin eilen esitelmää seuratessaan. Hän näki edessänsä palmulehdot, bambumajat ja naishuoneet asukkaineen. Ne olivat kauniita, tummasilmäisiä vaimoja, mutta niin kehittymättömiä kuin pienet lapset. Lähetyssaarnaaja, englantilainen nainen, astui sisälle nukke kädessä, ja kaikki kerääntyivät ympärille ihmettelemään. Katsokaa, sanoi hän, tämä nukke voi liikuttaa käsiänsä ja jalkojansa, ja se on vaan tehty kapine. Teidän jumalanne eivät voi senkään vertaa. Tahdotteko kuulla suuresta Jumalasta, joka on osannut tehdä koko maailman ja joka rakastaa teitä?
— Jospa saisi olla siellä! — huudahti Helvi kiihkeästi. — Niiden englantilaisten työ ei suinkaan ole niin vaikeata kuin suomalaisten Ovambossa.
— On sielläkin vaikeuksia enemmän kuin ymmärrätkään, lapsi kulta. Lähetyssaarnaajat hoitavat kurjia sairaita ja saavat monasti itsekin tarttumuksia. He kärsivät kuumuutta ja puutetta, rasittuvat paljosta työstä, asuvat epämukavissa asunnoissa ja usein menettävät henkensä sen kaiken palkaksi. Ei se ole helppoa elämää, mutta se on kuitenkin onnellista, sillä he uhrautuvat Kristuksen tähden.