Tohtori huokasi. Ei ollut siis ulkomaanmatka auttanut, sillä yhä näkyivät Irjan uskonnolliset haaveet olevan entisellään. Hän ei halunnut Norjaan etupäässä seutuja katsellaksensa yhdessä toisten nuorten kanssa, vaan erityisesti tuon onnettoman kokouksen tähden, kuten tohtori ja tohtorinna olivat pelänneetkin. Mutta mikä tässä tuli neuvoksi; ei häntä hennonnut kieltääkään.
Niinpä tohtori suuteli Irjan ruusuposkea, sanoi olevansa pahoillaan, kun pikku sirkka uhkasi ennen aikojaan käydä vanhaksi ja totiseksi, mutta arveli parhaaksi, että hän lähtisi Ension ja Helvin mukana matkalle, koska hän sitä niin hartaasti toivoi. Ja niin oli asia päätetty.
* * * * *
Aika kului nopeasti ahkeran, innokkaan työn ja kesäisten ilojen vaihdellessa. Elokuu tuli melkein huomaamatta, ja sen mukana nuorten lähtöpuuhat.
Matkan aattopäivänä Irja oli uimisen jälkeen jäänyt niemen rantaan huuhtelemaan ylioppilaslakkiansa. Hän asetti sitä paraikaa kuivamaan, kun huomasi Tauno Brofeltin purjeveneen soluvan saaren takaa esiin. Perämieskin näkyi samassa keksineen Irjan, sillä hän ei kääntynyt valkamaa kohti, vaan laski myötätuulessa suoraan niemen kärkeen.
Tauno hyppäsi reippaasti maalle ja tervehti Irjaa. Hän oli puettu hauskaan, aistikkaaseen urheilupukuun, ja katseessa välähti entinen raikas ilomielisyys, vaikka siinä Irjan mielestä samalla oli jotain muutakin, jota hän ei käsittänyt.
— Tahdoin käydä vielä kerran sanomassa hyvästit, ennenkuin lähdet pitkälle huvimatkallesi ja jätät seuramme, — virkkoi hän.
— Tervetultua! Mutta sinä vaan et näy saavan päähäsi, ettei meidän ole tarkoitus matkustaa huvitellaksemme. Täytyyhän olla parempi syy, kun luopuu rakkaasta ja tärkeästä työstä. — Odotappas, minä vähän korjaan tuota lakkia. Kas noin! Tulehan nyt, niin menemme toisten luo.
Tauno katseli ihaillen notkeata, vilkasta tyttöä, ja ennenkuin Irja ehti kääntyä lähtemään, oli hän estäen nopeasti tarttunut hänen käteensä.
— Ei, Irja — viivy täällä! Onni suosi minua, kun tapasin sinut yksin, sillä minä tulin varta vasten saadakseni ennen eroamistamme sanoa sinulle, mitä lapsuudestasi asti olen tuntenut sinua kohtaan — joko tieten tai tietämättäni…