— En minä osaa, — sanoi Martta pelästyneenä semmoisesta ehdotuksesta.
— Kirjoittakoot luokan parhaat, — sanoi joku muu.
— Minä tiedän kuinka teemme, — tuumi Katri. — Pannaan luokkaamme kirjelaatikko, ja niin moni kuin suinkin pistää sinne aineen ensi viikolla. Tulevassa ompeluseurassa luemme ne ääneen ja lähetämme parhaat viidesluokkalaisille.
— Sinä Katri olet vasta viisas, — virkkoi Liisi ihastuksissaan.
— Niin me teemme!
"Ompeluseuran" onneksi opettaja saapui kohta tämän päätöksen jälkeen. Hänen tulonsa vasta muistutti tyttöjä siitä, että he olivat tulleet tekemään työtä ja lukemaan lähetyskertomuksia. Ainoastaan Helvi oli istunut Ilmin ja parin muun tytön kanssa uutterasti ommellen eräässä luokan nurkassa.
Ilta kului tavattoman nopeasti. Ei ehditty edes leikkimään, ennenkuin jo kello ilmoitti, että oli aika lähteä kotiin. Silloin kilpakirjoitus tuli uudestaan puheeksi.
— Tietysti sinä kirjoitat? — sanoi Irja Helville.
— Enpä luule, — vastasi Helvi jotenkin haluttomasti.
— Mutta Helvi, sinähän olet meidän paras kirjoittajamme! Ei kukaan saa niin hyviä arvosanoja kuin sinä!