— Voi äiti, sehän on joutavaa! Pitääkö minun semmoisen asian tähden
taas kadottaa paras ystäväni? Kaksi minulta on jo mennyt, enkä minä
Ellistä ja Elsasta koskaan pitänyt niin paljon kuin Helvistä nyt. —
Auta nyt minua, Ensio! Miksi sinä et mitään puhu?
Ension katse oli hiukan surumielinen, kun hän vastasi: — Mitenkä minulla olisi siihen oikeutta? Setä ja täti ovat minulle antaneet kodin, vanhemmat, siskon ja kaikkea hyvää runsain määrin. Rohkenisinko minä vielä jotakin pyytää? Mutta Irjan tähden olisin iloinen, jos hän saisi takaisin toverinsa, ja Helvi itse sen onnen myöskin ansaitsisi.
— Hyvät lapset, mitä te siitä nyt enää puhutte! — huudahti tohtorinna epätoivoisen näköisenä. Ei juuri ollutkaan ennen sattunut, että hänen näin jyrkästi olisi tarvinnut vastustaa lemmikkinsä toiveita. — Kirjoittihan Helvi ihan selvään, että kustannukset ovat vaan toinen puoli asiasta. Hänen setänsä on koko koulunkäyntiä vastaan eikä sentähden tahdo rahoja antaa.
— Lueppas vielä, miten se paikka oli, — kehoitti tohtori.
Irja luki: "— — Tädin mielestä minun oloni Helsingissä maksaisi liian paljon, ja setä ei muutenkaan tahdo laskea minua kouluun. Hän sanoi, ettei se tapahdu, niin kauvan kuin minä olen hänen tyttönsä — —"
— Onhan se ihan selvää, — virkkoi tohtori. — Emme me voi siihen asiaan sekaantua. Irja saa joskus kutsua hänet luoksensa käymään, ja me maksamme matkan. Se on ainoa mitä voimme tehdä.
— Ei! — huudahti Irja innokkaasti. — Minäpä tiedän! Ettekö huomanneet, kuinka Helvi kirjoittaa: "niin kauvan kuin minä olen hänen tyttönsä?" Miksi Helvin pitäisi jäädä tuon tyhmän sedän lapseksi?
— Irja, Irja, — hillitsi tohtori. Mutta tyttö jatkoi hehkuvin poskin:
— Isä ja äiti, ettekö tahtoisi antaa minulle Helviä sisarekseni, niinkuin Ensio tuli veljekseni, kun hän pienenä oli orvoksi jäänyt? Ei luoksemme asumaan, vaan oikein meille kuuluvaksi!
Hiljaisuus seurasi tätä odottamatonta ehdotusta. Irja ja Ensio katsoivat jännittyneinä vanhempia, koettaen lukea vastauksen heidän silmistään. Tohtorinna kääntyi miehensä puoleen, ikään kuin kysyäksensä hänen ajatustansa moisen tuuman johdosta. Enempää ei tarvittukaan Irjan toivoa herättämään, sillä kun ei heti tullut jyrkkää kieltoa, tunsi hän isänsä ja äitinsä mielipiteiden olevan sillä luisuvalla alalla, jolla hän helposti voi vaikuttaa lopputyönnähdyksen.