— Entä rupeatko sinä opettajaksi? — kysyi yhtäkkiä Ilmi, joka herrojen tultua seuraan oli istunut melkein ääneti.
— Sittekö kun jatkolta pääsen? En nyt vielä tiedä. Tahtoisin ainakin aluksi mielelläni oppia sairaanhoitoa ja vähän enemmän englanninkieltä…
— Vai niin! — huudahti Ilmi loistavin silmin, unohtaen ujoutensa. —
Voi Helvi kulta, kuinka hauskaa!
Raitio katsoi häneen kummastuneena, sillä ei hän mitään erityistä ilon syytä ymmärtänyt. Mutta Helvi punastui. Hän tiesi, mitä Ilmi oli ajatellut.
Kirkas, helmeilevä sävel keskeytti heidän puhelunsa. Irja oli astunut soittokoneen luo ja alkanut laulaa Saimi Saarnion säestäessä.
Kaikki salissa istuivat ääneti ja kuuntelivat, kunnes mieltymys laulun loputtua puhkesi meluaviksi kättentaputuksiksi. Hän lauloi vielä pari laulua, ja taputukset vaan yltyivät. Kun hän aikoi poistua pianon luota, pakotettiin hänet palaamaan takaisin.
— Laula Olavin laulu "Elinan surmasta"! — pyysi kuiskaten Ensio, joka oli joutunut Irjan viereen.
— Ei minulla ole siihen nuottejakaan.
— Säestäthän sievästi itse. Laula nyt! Ei mikään laulu sovi äänellesi niin hyvin kuin se.
Ja Irja istuutui laulamaan: