— "Oi Elinainen ihana, sä ruususeni jalo, sä öitteni oot unelma ja päivieni valo. Kuin viikot vierii päivä pois, ja kuukaus niinkuin vuosi ois, kun sua en saa nähdä."
Ensio oli oikeassa; niin kauniisti ei Irja ollut mitään edellistä laulua laulanut. Nyt vasta kuulijakunta kiihtyi lisää tahtomaan, mutta Irja heitti soittokoneen kannen kiinni ja sanoi nauraen, että "virsi on jäämähän parempi, kuin on kesken katkeemahan". Tohtorinnakin tuli hymyillen huomauttamaan, ettei hänen pitänyt ystävällisiä kuulijoitansa liiaksi väsyttää. Hän puolestaan ehdotteli, että nuoret nyt rupeisivat esimerkiksi piirisille.
Siihen he kyllä olivat suostuvaisia. Kohta kaikui reipas piirilaulu, ja parit pyörivät huimassa ilossa pitkän istumisen jälkeen.
Helvi lähti etsimään Mannea, joka vastoin odotusta oli heti ollut valmis kutsua noudattamaan. Suuren, vieraan seuran nähtyään hän kuitenkin mieluimmin olisi peräytynyt, mutta se ei enää käynyt päinsä. Hän tunsi itsensä araksi ja kömpelöksi ja vetäytyi niin syrjään kuin mahdollista. Ei tädin häntä suinkaan tarvinnut hävetä, ajatteli Helvi; niin kainosti hän esiintyi, kuin ei hän olisi ollutkaan Saukkolan raju ja iloinen Manne. Minne hän nyt oli mahtanut piiloutua? Ehkäpä Ension huoneeseen.
Siellä hän istuikin aivan yksin ja katseli erästä pöydälle asetettua kirjaa. Se oli Kristuksen elämää esittävä kuvateos, ja avoinna hänen edessänsä oli se sivu, joka kuvasi Vapahtajan eteen polvistunutta rikasta nuorukaista. Helvi ehti nähdä sen, vaikka Manne nopeasti sulki kirjan hänen astuessansa huoneeseen.
— Sinun tulee ikävä, hyvä Manne, kun pysyttelet näin erilläsi, — sanoi Helvi ystävällisesti. — Etkö tahdo leikkiä toisten mukana?
— Minä menen kohta kotiin. En minä osaa täällä olla. Mutta ei minun kuitenkaan ole ollut ikävä.
— Miten sitte aikasi on kulunut?
— Olen minä puhunut yhden ja toisen kanssa. Äsken tässä oli Ensio, sinun kasvattiveljesi. Minä en juuri ole häntä ennen tuntenutkaan, mutta hän mahtaa olla oikein hyvä poika. Hän selitti minulle näitä kuvia; vaikka en minä niistä pidä…
— Miksi et? Meille kaikille ne ovat hyvin rakkaat, sillä meidän mielestämme raamatun kertomukset käyvät paljon elävämmiksi, kun tätä kirjaa katselemme. Eikö sekin kuva, jota äsken silmäilit, ole ihan erinomainen? Minä aina muistan siitä laulua: "Jo nuorena on hyvä kaunihisti Jeesuksen rintaan saada painaa pää", — vaikka rikas nuorukainen meni pois eikä tahtonut…