Helvi vakuutti, että hän kyllä voi kadota kaikessa hiljaisuudessa, saattoi hänet ovelle ja meni sitte takaisin saliin. Siellä vielä pyörittiin piirissä. Hänenkin kaiketi olisi pitänyt mennä mukaan, mutta se tuntui nyt ihan mahdottomalta. Mannen viimeinen kertomus oli jättänyt hänen mieleensä painon, joka pidätti. Hän näki maisteri Auteron, Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen johtokuntalaisen, sekä pari jatkolaistoveriansa istuvan kulmapöydän luona. He näyttivät vakavasti keskustelevan, varmaankin uskonnollisista asioista, ja Helvi riensi sinne, kuten kulkija, joka vieraassa ympäristössä kotisäveleitä kaipaa.
Piiri alkoi melkein samassa hajota. Vieraat ryhmittyivät taas eri tahoille, ja muutamia tyttöjä, Leima johtajana, pujahti Helvin huoneeseen hiuksiansa laittelemaan. He lukitsivat oven, vetivät laukuistansa käherrysrautoja ja sytyttivät tulta kynttilöihin.
— Hoh, kuinka on hyvä päästä vähän rauhaan, — huoahti Kerttu, joka oli tullut vaan toisten seuraksi ja heittäytynyt mukavasti keinutuoliin. — Nyt saa puhuakin, pelkäämättä tarpeettomia korvia.
— Niin, minä juuri aioin kysyä, minkätähden Helvi ei ollut ensinkään mukana piirissä, — virkkoi Tyyne Hellman, eräs Kertun pankkitovereista.
— Etkö sitä tiedä, — sanoi Leima ivallisesti. — Hänhän on uskovainen. Kumma, että Ensio vielä uskalsi tulla piiritanssiin. Yhdessä hän jo Helvin kanssa muut tanssit heitti.
— Helvinkö tähden? Pitävätkö he toisistaan?
— Mitä vielä. Mutta uskovaisuus on kuin tarttuva tauti. Vahinko
Ensiosta, hän olisi muuten hyvin söötti.
— Tauno se vasta söötti on. Hän hakkailee sinua, Leima. Jokohan joutui pikku lintu paulaan —
— Ole vaiti, Kerttu, — tokaisi Leima ja löi häntä vallattomasti viuhkallansa. Mutta suu oli hymyssä ja silmissä keikaileva katse.
Ester Vahl oli lopettanut otsatukkansa kähertämisen ja istui toisia odottamaan. Hän piteli Helvin pöydällä olevia esineitä ja sai käteensä taivaaseenastuvaa Vapahtajaa esittävän kuvan ja sitte säästölaatikon, jonka kannessa oli lause: "Rukoilkaa elon Herraa lähettämään työväkeä eloonsa." Joku sana pyöri hänen huulillaan, mutta hän pidätti sen, heitti laatikon pois ja otti kirjan. Se oli raamattu. Kärsimättömänä hän huudahti: