— Mutta hän teki itsensä Jumalan Pojaksi!
— En minä oikeastaan ole näitä ajatellut, puhuin vaan hänen opistaan, — sanoi Ruuben vältellen. Sinä tartut eri asioihin kuin minä. Olisin valmis vaikka heti tunnustamaan Nasarealaisen oppia, ellei yksi seikka työntäisi takaisin. Kristinuskon kannattajat eivät ensinkään noudata sitä, mitä sanovat elämänsä ohjeeksi. Tiedäthän, että minussa aina on ollut jokin veto heidän puoleensa. Mihin se muuhun olisi johtanut kuin täydelliseen yhtymiseen — jos olisin voinut heitä ihailla. Mutta kaukana siitä! Inho heidän käytöstänsä kohtaan auttoi minua palaamaan kansani luo.
— Kuinka minäkin inhoan heitä! — huudahti Haijele. — Muistan jo lapsuudestani sen ilkeän poikanulikan, joka aina teki meille kiusaa. Pienet kiusaavat pieniä, suuret sortavat täysikasvaneita…
— He saarnaavat rakkautta, — jatkoi Ruuben, — mutta meitä ja toisiaankin he vihaavat ja kadehtivat.
— Niin, niin, juuri niin! — riemuitsi Haijele kuin helpotuksesta. — Sellaisia he ovat! Tuo on aivan samaa kuin rabbiinin saarna kerran synagoogassa. Aaronin kukoistava sauva ei voi olla heidän hallussaan, sillä he eivät tosiaankaan elä oppinsa mukaan, eivät —
Samassa Haijele pysähtyi kuin naulaan. — Mikä nyt? — ihmetteli Ruuben.
— Emmehän mekään… Ja tyttö kätki kasvot käsiinsä.
— Emme suinkaan — se ei muuta asiaa. Talmud on joutavaa sanasaivarrusta, sen olen aina sanonut. Ei ole ihmisarvon mukaista askaroita sellaisten tyhmyyksien tarkkaamisessa. Tämä on jotakin toista, korkeaa ja kaunista. Mutta jos se on liian korkeata, mahdotonta noudattaa — no niin, olkoon menneeksi! Silloin olen ja pysyn epikoresina. Ei kannata tavoitella saavuttamattomia. Mieluummin heitän opit sikseen ja ryhdyn suorastaan käytännölliseen toimeen, kuten sionistit, niin teen edes jotain hyötyä.
Kadulta kuuluva melu keskeytti heidän puhelunsa. Kun huone oli pimeä, saattoi lyhtyjen ja tähtien valossa selvään nähdä, mitä siellä oli. Ei sen kummempaa kuin pari päihtynyttä miestä naistovereineen, jotka eivät tahtoneet antautua poliisille. Pian oli häiriö vihellyspillin ja lisäpoliisien avulla selvitetty ja katu tyhjänä jälleen.
— Nuo olivat kristityitä, Haijele, — sanoi Ruuben painavasti. — Näetkö, kuinka tuolla vastapäätä kynttilät loistavat? Siellä on kuuset saleissa ja ilo ylimmillään. Mutta pimeällä kadulla… Ajatteleppa, tänään he viettävät hänen syntymäjuhlaansa. Ulkokuorta, valhevaloa!