— Siellä on pieni poikani. Laupias kansalainen otti hänet, kun vaelsimme läpi. Tyttö kuoli jo alkumatkalla, ja sitte nääntyi vaimoni myöskin.
— Jumala armahtakoon!
— Miksi minä valittaisin? Sadat kärsivät samaa…
— Kirotut, kirotut kristityt, jotka antavat meidän nuolla tomua, sillä välin kuin he —
— Kokoovat miljoonia käännyttääksensä meitä! — huudahti pilkallinen ääni puhujan toiselta sivulta. Siinä istui nuori mies, hänkin kuluneeseen nuttuun puettu, mutta hienompi näöltänsä. — Te pyydätte leipää ja asuinpaikkaa, minä oppia. Jos tahdon tulla kunnon ammattilaiseksi ja pyrin mestarin luo, potkaisee hän minut ulos, koska olen juutalainen. Jos haen apurahaa, voidakseni lukea, annetaan se minua huonolahjaisemmalle, koska hän on kristitty. Minä vaadin juutalaisia ammattikouluja, juutalaista yliopistoa! Lahjoittakoot siihen ne käännytysmiljoonat!
— Niin, niin, niin! — melusivat toiset ympärillä.
— Onhan meillä juutalaisillakin rahoja, — huomautti muuan länsimainen sionisti, joka sekaantui syrjästä keskusteluun. — Paroni Hirsch on jättänyt jälkeensä yli kaksisataa miljoonaa, jotka hän määräsi käytettäväksi kansansa hyväksi. Testamentin toimeenpanijat vaan eivät tahdo meille niitä varoja antaa.
— Hävyttömät! — Miksei? — Me otamme ne! — Huutoja sateli, kiihko yhä yltyi.
— Onpa muitakin meikäläisiä, joilla on miljoonia!
— He ovat hukassa meiltä. Egyptin lihapadat ovat heille mieluisammat kuin korpivaellus Kanaaniin.