— Luultavasti kohta palattuamme Leipzigiin. Saa nyt nähdä.
— Juu, juu, niin se poika on tullut oppineeksi ja ylhäiseksi. Kuka senkään olisi arvannut, kun sinä pienenä Viljakan pihalla leikit hänen kanssaan, että kerran vielä pääsisit tohtorinnaksi. Olisi nyt Israelinkin — olow hascholom — pitänyt olla näkemässä sukunsa kunniaa…
Haijele hymyili.
— Ei tässä ole kysymys kunniasta, vaan onnesta. Mutta äiti, missä
Mirjam on?
— Mihin lienee mennyt. Kuules, Haijele, kai me taas haemme Esterin tänne apulaiseksi? Nyt on avarampaakin meillä, niin että saat rauhassa lukea ja kirjoittaa. Juuri äsken vuokrasin huoneen lisää. Se on sinulle liian huono, mutta Mirjamille se kyllä kelpaa…
— Mirjamin asia on nyt ensiksi saatava selville, — sanoi Haijele vakavasti. — Ei pidä pelätä, en minä hänelle mitään pahaa tee. Hän ei siis ole vielä suostunut Junkeriin?
— Ei, paratkoon. Mutta iltapäivällä Naftali tulee tänne. Jos tyttö nyt vaan ei ilmoittaisi julkisesti koko sitä entistä… Äsken jo yritti, mutta sain sekoitetuksi…
— Onko hän nyt ulkona?
Samassa joku astui puotiin.
— Ei, kas, kyllä hän tuonne tattarin kamariin jäi. Odota, minun täytyy mennä… Mirjam hoi, jo se siivous vähemmälläkin riittää! Tule toimittamaan kahvia ja ruokaa Haijelelle!