Mirjam viivähti.
— Minä kadotin kaikki… Miksi minä eläisinkään? Mutta on niin kauheata kuolla!
— Oi Mirjam, Jeesushan tahtoo viedä sinut taivaaseen, jos kuolet.
— Ei, ei, sinne minä en voi päästä. Muistan kyllä, mitä sinä kerran sanoit. Joka valehtelee, sille ei avata porttia. Minä olen paljon valehdellut… Enkä minä ole kristittykään…
— Kristitty on se, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Hän tuli antamaan syntejä anteeksi. Hän kuoli sinun valheittesi tähden, Mirjam, eikä Jumala syytä sinua niistä enää, jos turvaat Jeesuksen armoon.
— Onko se totta? — kuiskasi Mirjam levottomassa odotuksessa. Ääni tuntui väsymyksestä heikkenevän, mutta jännitys piti häntä yllä.
— On aivan varmaan.
— Kuinka minä sen tiedän? Ja kuule, Sointu — eikö aina tapahdu jotain, ennenkuin tullaan kristityksi… eikö kasteta?
Sointu jäi miettimään. Tätä hän ei ollut ajatellut. Mutta sitte hänen katseensa kirkastui.
— Kyllä Jeesus sanoi näin: "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi." Me kristityt olemme kastettuja. Mutta hän sanoo myöskin ihan ilman ehtoja: "Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos." Minä tiedän varmaan, että hän vie sinut taivaaseen, vaikka et ole kastettu.