— Minua niin pelottaa…
— Menisinkö hakemaan jonkun papin luoksesi?
— Ei, ei. Kukaan ei saa tulla, Ruuben kielsi. Haijelekin ajaisi pois.
Etkä sinä ennätä…
— Ei se olekaan tarpeellista. Tahdothan saada anteeksi — eikö niin,
Mirjam? Uskothan Jeesukseen?
— Kyllä…
— Muuta ei kysytä portilla. Ole vaan rauhassa! Jeesus vie sinut sisälle.
Soinnun ääni oli niin varma ja katse niin valoisa, että Mirjam tyyntyi.
Hän vaipui vuoteellensa, huulet hymyssä.
— Minä laulan sinulle, — sanoi Sointu. Heleänä, suloisena soi hänen äänensä:
"Jeesus ottaa vastahan, sana kallis kaikukoon, kauvimpana kulkevan sydämeen se painukoon. Laula, laula riemuiten, Kristus korjaa syntisen…"
— Laula vielä! — kuiskasi Mirjam, kun Sointu aikoi lopettaa.