— He tulevat, he tulevat!
— Älä pelkää!
— Voi Sointu, jos minä olisin kristitty!
— Olethan sinä.
— En ole, en uskalla uskoa…
Sointu laski kätensä ristiin kuin neuvoa rukoillen. Se oli vaan silmänräpäys — sitte hän huudahti:
— Minä kastan sinut!
He katsoivat toisiansa hämmästyen, Sointu itse yhtä paljon kuin Mirjam.
Ovea kolkutettiin.
Sointu pisti päänsä ulos.
— Minä tuon hänet kohta. Tehkää hyvin ja odottakaa hetkinen! Ei Mirjam ole edes puettukaan vielä.