Mutta Israelin korvissa kaikuivat Haijelen sanat: ole rehellinen ja tee oikein! Ja eikö Talmudissakin sanota…? Mitä sitte? Eihän hän, Israel parka, ollut paljon Talmudia tutkinut, ja sekin oli unohtunut, mitä hän joskus oli osannut. Joosef Rain kyllä tiesi koko joukon ja hänen poikansa ehkä vielä enemmän, vaikka tuo kelvoton nulikka, joka lyseossa oli luokkansa parhain, ei isien säädyistä varsin välittänytkään. Israel oli naapurille puhunut asiansa, eikä Joosef hänelle silloin moitteen sanaa lausunut, säälitteli vaan ja lupasi auttaa, vaikka tietysti salassa. Ei suinkaan tämä synti siis mahtanut olla niin suuri. Omaa kansalaista hän ei ollut pettänyt, ainoastaan Gojim roistoja. Varmaan sen saattoi sovittaa helposti, ehkä pelkällä Thoran [Thora = laki] lukemisella. Mutta ellei se riittänyt, niin olihan Jom Kippur [Jom Kippur = suuri sovintopäivä] jo kymmenen päivän perästä.
Ei, kyllä nyt oli aika mennä levolle. Missä se Rebekkakin viipyi? Israel avasi keittiöön vievän oven ja näki vaimonsa itkemässä polvillaan lasten vuoteen vieressä. Outo liikutus valtasi hänen mielensä. Hän tunsi äkkiä kummallisen halun oikein puhutella omasta puolestaan Israelin Jumalaa, sanoa hänelle jotakin ihan erityistä näistä rakkaistaan ja itsestänsä myöskin. Vaan samassa hän kauhistui sellaista rohkeutta. Olihan ankarasti kielletty sekoittamasta mitään omaa niihin pyhiin rukouksiin, joita viisaat miehet olivat kirjoittaneet. Ja sitäpaitsi — miten hän, hän uskaltaisi sillä tavalla lähestyä suurta Jehovaa?
Kuinka häntä kauhistutti…
Tämähän oli uudenvuoden yö, tuo pelottava, juhlallinen, jolloin ylhäällä kirjat avataan ja kirjoitetaan niihin tulevia asioita. Määrätään, kuinka monta lähtee maailmasta ensi vuoden aikana ja kuinka monta tänne syntyy, kuka elää ja kuka kuolee, kuka kuolee luonnollisen kuoleman ja kuka luonnottoman, veden tai tulen kautta, miekan tai petojen, janon tai nälän, maanjäristyksen tai ruton, hirttämisen tai kivittämisen kautta, kuka saa nauttia rauhaa ja kuka joutuu kodittomaksi, kuka saa olla terveenä ja ketä kärsimyksillä rangaistaan, kuka tulee rikkaaksi ja kuka köyhäksi, kuka alennetaan ja kuka ylennetään…
Mutta eihän sitä vielä tänä yönä Jumalan sinetillä vahvisteta. Vasta
Jom Kippurina…
Täytyy rukoilla, täytyy paastota. Taisi hullusti olla, kun jäi käymättä synagoogassa. Huomenna ja ylihuomenna se on korjattava. Ja joku erä noista kavalletuista rahoista täytynee antaa almuiksi…
Israel kiirehti takaisin makuuhuoneeseen, kietoi tavallista huolellisemmin tefillinin [tefilliiniin kuuluu kaksi nauhoista riippuvaa koteloa, joiden sisällä on neljä määrättyä kohtaa Thorasta] hihnat paljaan käsivartensa ja päänsä ympärille ja koetti mutista opittuja sanoja. Mutta äskeinen kauhistus ei jättänyt häntä. Tuntui kuin hän olisi nähnyt Jehovan tulisilmän jossakin lähellä, ja tuskasta hikoillen hän kiiruhti rukousta loppuun. Sinä yönä ei uni tullut hänen silmiinsä, ja Rebekan huokaukset säestivät Israelin sydämen levotonta tykytystä. — Mutta Mirjam nukkui lapsuuden rauhassa, ja Jumalan Schechina suojasi Haijelen unta.
* * * * *
Pari viikkoa myöhemmin tiesivät koko maan sanomalehdet ja pikkukaupungissa jokainen katupoikakin, että teurastaja Poll oli kadonnut kotoansa vieden mukanaan joukon eri henkilöiltä, jopa pankistakin petkutettuja rahoja, sekä yksitoistavuotiaan tyttärensä. Pollin vaimo oli kertonut, että miehellä oli veli Leipzigissä, ja väittänyt, että hän oli muka tämän luo lähtenyt. Sähkösanomilla tiedusteltiin asiaa ja kuultiin veljen olevan matkoilla. Siten aika kului, karanneen jäljet sotkeutuivat, ja pian tutkimus ja etsintä huomattiin turhaksi.
Mutta pikkukaupungin torilla kaupusteltiin arkkiviisua, joka oli suunnattoman hupainen. Toinen lennätti sitä toiselle, matamit tutkivat sitä päät yhdessä, lapset tirskuivat, ja myymäpoikien taskut pullistuivat kymmenpennisistä. Pentti sen kohta hankki ja toi mainiona saaliina kotiin. Toimi ja Tuulikki opettelivat sen ulkoa, ja Eskokin jo osasi nauraa mukana melkein yhtä makeasti kuin toverit. Nimen alla oli ilmoitettu, että viisu oli laulettava kuin "Tukkipoika se lautallansa", eikä muuta säveltä niinä päivinä kuultukaan pikkukaupungin pihoilla ja keittiöissä.