Gojimiin sulautuminen oli onnettomuus, isien säädyissä pysyminen hajoituksen maissa mahdoton, lähetystoimi muukalaisten keskellä turha. Ainoa pelastus oli Israelin täysi erkaneminen muista.
Oma maa, oma koti! —
Haijelen sydämen valtasi palava toivo ja innostus. Hän oli jälleen saanut tien päästä kiinni. Sinä autuaana silmänräpäyksenä hän unohti Ruubenin, unohti kotimatkan, ja koko hänen olentonsa riemuitsi:
— Minä tiedän, mistä lähden hakemaan Aaronin kukkivaa sauvaa!
II
VANHOJA TUTTUJA
— Äiti, Haijelelta tuli kirje!
Juutalaisvaimo, joka seisoi myymäpöydän takana ahtaassa, vanhoja vaatteita täyteen sullotussa puoti pahasessaan, oli selin kamarin oveen päin ja hieroi paraikaa kauppoja. Eräs nainen tinki itsellensä likaantunutta, kukillista musliinipuseroa, mutta myyjä ei luvannut halventaa, sillä olihan vaate aivan eheä.
Kyllästyneet, terävät piirteet lientyivät, hän käänsi päätänsä, mutta virkkoi sentään jokseenkin tylysti:
— Älä nyt, Mirjam, sitä tänne tuo! En minä jouda, näethän sen.