— Ja Pentti, joka on toista syksyä Helsingissä, ehti jo keksiä näin oivan otuksen, — virkkoi kolmas joukosta, pieni pirteä Toimi Marjamaa.
— Älä pilkkaa, vaan kiitä! En minä juutin Mirristä huoli, vaikka se kauniskin on. Saatte sen minun puolestani kumpainen hyvänsä, kyllä minulla on parempia.
Eskoon teki puhe vastenmielisen vaikutuksen. Hän jo päätti erota seurasta, kun Pentti samassa sanoi:
— No tuossa heidän puotinsa on.
— Mitä me nyt sitte keksimme asiaa?
— Kysykää paidannappeja, — ehdotteli Toimi virnistellen.
— Tai kravattineuloja…
Heidän oli astuminen pari porrasta kadunpintaa alemmaksi, ja ovi oli niin matala, että Pentin täytyi kumartua.
Toimi loi peittämättömän uteliaan katseen rahilta nousevaan tyttöön, Esko vilkaisi häneen salavihkaa, ja Pentti katseli hyvin huvitettuna, minkä vaikutuksen hänen näytettävänsä tekisi toisiin. Kukaan heistä ei huomannut kohta ryhtyä puheisiin — tyttö oli liian kaunis.
Mirjam punastui ja näytti kahta viehättävämmältä, kun hän ruotsinkieltä murtaen kysyi: — Mitä saisi luvan olla?