Hesekiel naimamatkalla… kuullut, että Rachel Rain oli kaunis ja rikas… tytön isä kirjoittanut, että Hesekiel sai tulla näyttämään itseänsä… Ensi schabesina [schabbes = sabbatti] kihlajaiset, jos kaupoista sovittiin…
Hyvä ihme! Se makupala oli siis luistanut ohi Mirjamilta. Tyttö seisoi siinä ällistyksissään eikä kuullut enää, miten rouva Sliman valitti ikäväänsä, kun luultavasti saisi ihan oudon kotiminiän. Hesekielin piti näet jäädä isää auttamaan lakkitehtaaseen, ja alussa oli mukavinta pysyä samassa särpimessä. Gietel oli aina niin kuvitellut, että tyttö tuotaisiin likempää, täältä naapurista. Mutta kuka miesväen mielen ymmärsi…
Mirjam seisoi siinä yhä, kun Rebekka työnsi oven auki, käskeäksensä häntä sisälle. Melkein hän oli lentää selällensä, mutta pääsi väistymään.
Rebekalla oli nuhde huulillaan, vaikka se rouva Slimanin tähden jäi sanomatta. Eikä tuo nyt sitäpaitsi niin ihme ollutkaan, että lapsi tahtoi selkoa uutisista… Koskivathan ne tällä kertaa tavallaan hänenkin kohtaloansa.
Häpeillään Mirjam astui rouva Slimanin eteen, mutta tämä vaan herttaisesti taputteli häntä ja katsoi niin rakkaasti, että tyttö oli vähällä hyrähtää itkemään.
— Kuulehan, nuppuseni, — puheli rouva, — minä olen hyväntekeväisyysseuramme iltamatoimikunnassa ehdottanut, että sinut valittaisiin yön keijukaisten kuningattareksi suureen balettiin. Nyt minä tulin pyytämään sinua.
Rouva Sliman tarkkasi mielihyvällä tytön hämmästyneitä silmiä, jotka kohta alkoivat säihkyä ja heittää ilonsalamoita.
— Kas juuri noin, tuommoiselta sinun silloinkin pitää näyttää. Me hankimme sinulle valkoisen harsopuvun ja paljon kiiltokoristeita, ja oikea tanssinopettajatar ohjaa harjoituksia.
— Äiti, saanko minä? — kysyi Mirjam henkeänsä pidättäen.
Rebekka aina epäili ja pelkäsi, kun tytön piti jonnekin mennä. Mutta olihan tämä juutalaisten oma iltama, ja ihan harvinainen oli se kunnia, joka tarjouksen kautta tuli Mirjamin osaksi.