— No tietysti hän saa, — nauroi Gietel, keskeyttäen Rebekan tuumailut. — Lupaa pian, taikka minä vien väkisin nuppuseni!
Eikä äidin auttanut muuta kuin suostua ja kiittää. Toiselta puolen asia oli hyvin hänen mieleisensäkin, kun sitä oikein ajatteli. Siellähän sitte Mirjam olisi nähtävänä — jos onnistuisi…
Mirjamin täytyi heittäytyä naapurin tädin kaulaan. Hän oli niin äärettömän onnellinen. Tämä oli aivan yhtä hauskaa, hauskempaakin, kuin jos rouva Sliman olisi kertonut, että hänen poikansa aikoi tulla kosimaan. Ei Mirjam enää ollenkaan sitä surrut, että Hesekiel oli päättänyt naida Rachel Rainin. Saada kaunis valkoinen puku ja tanssia iltamassa ylinnä muita — olihan se vielä paljon erinomaisempaa!
Rouva Sliman lähti keventynein sydämin, kun oli edes jollakin tavalla voinut poikansa kepposen korvata lemmikillensä. Ja Mirjam pyörähteli riemusta, unohtaen koko maailman. Vasta hän heräsi, kun Rebekka epätoivoisena huudahti:
— Mutta tyttö, tyttö, mitä tämä on? Eihän ole päivällinen alullakaan, ja aikaa olisi pitänyt syödä, jos ei Gietel Sliman olisi tullut. Valkea sammuksissa, vesi kylmänä! Kyllä käskee paimentaa tuollaisia tyttöhattaroita!…
III
ALENNUKSEN KESKELLÄ
Haijele oli lähtenyt Leipzigistä, viivähtänyt Berlinissä, saapunut
Stettinin laivalla Suomeen, ja nyt hän oli päivän viettänyt kodissansa.
Mikä omituinen päivä! Se oli melkein kuin tarina lapsuuden ajoilta. Haijele ei tosin koskaan ollut Helsingissä käynyt, mutta kuitenkin kaikki oli kuin muistojen maailmaa; ensinnä äiti ja Mirjam, sitte leveä sänky ja vanha peili, jotka Joosef Rain oli huutokaupassa pelastanut Rebekalle; ahdas asunto epämukavuuksineen, epäjärjestyksineen; — niin, jopa pohjolan varhainen talvikin, lumiräntä, likaiset kadut ja puuhkalakit…
Ehkä olikin unta kaikki, mikä sillä välillä oli hänen ohitsensa kulkenut elämän taipaleella. Liekö hän koskaan komeissa huoneissa astellut, oliko hänen henkensä milloinkaan liitänyt aatteiden avaruuksia? Ehkä hän olikin vain pikku Haijele, jonka tarun haltijatar taikasauvallaan oli nukuttanut kymmeneksi vuodeksi, ja nyt hän neitona heräsi…