— Emme tiedä sitä vielä, sen Jumala lähettää. Meidän tehtävämme on koota kansa ja valmistaa hengen tietä. Siihen minäkin tahdon elämäni uhrata. Ja nyt — rukoilkaamme yhdessä…
Se oli ihmeellinen rukous. Kuta pitemmälle Haijele ehti, sitä hämmästyneempinä Rebekka ja Mirjam kuuntelivat. Löytyikö sellaista todellakin rukouskirjassa? Heille melkein tuli pelko, sillä tuntui kuin pyhä, voimakas Adonai, josta Haijele oli puhunut äsken, olisi ollut aivan lähellä kuuntelemassa ja katsellut heitä.
Pois olikin Haijele joutunut rukouskirjan sanoista. Palavasti hän pyysi vapautusta vankeuden maasta ja henkeä ylhäältä…
— Adonai, Adonai, auta kansaasi! Käännä vankeutemme kuin virrat etelässä! Lähetä henkesi kaiken lihan yli! Adonai, Adonai, kokoa kuolleet luut ja tee ne eläviksi! Omein w'omein! ["Aamen, niin tapahtukoon!">[
Mutta yöllä hän kauvan valvoi vuoteellansa, miettien kysymystä, jonka Mirjam lapsellisen uteliaana oli lausunut, mutta joka hänelle itsellensä oli elinkysymys. Miten tuli valmistaa hengen tietä — niin, mitä oli tuo henki?
— Se on samaa kuin kansallishenki, vapaus ja suuruus, — vastasivat monet sionistit. — Ei, se on kuuliaisuuden henki, — väittivät toiset. — Se on uusi lainmukaisuus ja täydellinen Thoran ja Talmudin pienimpäinkin sääntöjen noudattaminen. — Jumalan Henki se on, — sanoivat taas toiset, — uskonnollisuus, vaan ei orjuuden painava ies. Se on puhdistus noista lain lisäyksistä, jotka meitä raskauttavat. Se on palaaminen uskoon, siihen opinmuotoon, jota Nasarealainen esitti. — Ei se ole oppi, vaan persoona, — vakuuttivat vihdoin muutamat. — Messias tulee ja hänen kanssansa Hengen vuodatus määrää vailla. Silloin maa on täynnä Herran tuntoa kuin vetten peittämä meri…
— Niin, ja silloin Aaronin kukoistava sauva on löytynyt, — jatkoi
Haijele ajatuksiansa.
Mutta mikä noista monista luuloista oli oikea?
Uusi lainkuuliaisuus — se vastasi kokonaan hänen entisiä unelmiansa. Eikä se kuitenkaan nyt häntä tyydyttänyt. Tutkia hänen täytyi yhä, verrata avoimin mielin kaikkia eri mahdollisuuksia. Paitsi tuota yhtä järjetöntä, joka Nasarealaisesta houraili…
Sehän se häntä ensin niin suunnattomasti oli hämmästyttänyt. Mutta tarkemmin ajatellen ei ollut mikään kumma, että juutalaistenkin joukossa löytyi haaveilevia houkkioita. Se oli vaan luonnollinen seuraus liian läheisestä yhteydestä Gojimin kanssa. Ei ollut ihme, että heidän vaikutuksensa hiipi uskonnonkin alalle kuin salainen myrkky. Mitä ulkokullatun kaunista otho haisch lieneekään opettanut — petturi hän kuitenkin oli, koska teki itsensä Israelin Messiaaksi. Ja silloin ei kannattanut vaivata itseänsä ottamalla hänen puheistansakaan selkoa.