Pitkän odotuksen jälkeen menot vihdoinkin voivat alkaa, kun kymmenen miestä oli saapunut. Ainakin puoli tuntia oli kulunut yli määräajan. Mutta sitte kertyikin väkeä runsaasti, jotta pieni sali kokonaan täyttyi. Naisia ei tullut lisäksi ullakkohuoneeseen muita kuin rouva Sliman, joka oli hyvin uskollinen kirkonkävijä.
— Täällä on niin huonoa, — sanoi hän Haijelelle kuin anteeksi pyytäen. — Ajatelkaa, kun Jom Kippurina täytyy koko päivä istua täällä kuumuudessa ilman ruokaa! Viime kerralla minä jouduin sängyn omaksi. Kyllä me jo keräämme rahaa uutta kirkkoa varten — mutta tiesi koska se saadaan…
Haijele vaan huokasi vastaukseksi.
Ei kuorolaulua, ei mitään saarnaa… Ja niin heikosti ääni kuului
tänne ylös, että Haijele vaivoin saattoi seurata. Kerran hän vilkaisi
Mirjamiin, jolla oli isävainajan vanha rukouskirja avoinna helmassansa.
Tyttö katseli sitä vakavan näköisenä, mutta, se oli nurinpäin.
Haijele ei voinut yhtyä kiitosrukouksiin; ne tuntuivat vihlovalta ivalta. Alennuksen tuskanmalja läikkyi jo yli reunojensa. Hän purskahti haikeaan, hillittömään itkuun.
Vihdoin hän hiukan tyyntyi, avasi kirjansa ja alkoi kiihkeästi rukoilla, huolimatta siitä, mihin asti alhaalla salissa oli ehditty:
—"Katso kurjuutemme puoleen, aja asiaamme, vapahda meidät pian, kunniasi tähden! Paranna meitä, niin olemme parannetut, auta, niin olemme autetut! Sillä sinä olet armahtava lääkäri. Ole siunattu, Adonai, sinä, joka teet Israelin terveeksi jälleen!"
"Anna vapautemme suuren pasuunan soida! Nosta lippu ja yhdistä hajoitetut! Tuo meidät maan neljältä kulmalta kokoon! Ole siunattu, Adonai, sinä, joka ahdistetun kansasi Israelin yhdistät jälleen!"
Sitte hän nousi, sanoen Mirjamille: — Tule, me lähdemme kotiin.
Tuska oli raivonnut hänen rinnassansa, mutta nyt hän oli rauhallinen. Kasvoilla ei enää kuvastunut muuta kuin lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Hän tiesi nyt ohjelmansa. Yksi oli nykyhetken tehtävä, miten sitte muodostuikin lopullinen pelastustie: kansa oli nostettava, herätettävä palavaan koti-ikävään, koottava hartaaseen työhön yhteisen suuren päämäärän, isien maahan palaamisen toteuttamiseksi. Se oli ensimmäinen askel ylös alennuksesta.