— Turhia uhkailuja, sanoi Valio hengähtäen helpommin, kun he pääsivät toiselle kadulle.
— Eipä niinkään. Hän pitää sanansa, ellei Jumala tee ihmettä. Minut kutsutaan oikeuden eteen ja tuomitaan sakkoihin.
— Mahdotonta! Sehän olisi julkeinta vääryyttä! Te teitte hyvän työn, pelastitte nämä nuoret miehet tiesi minkälaisen roiston kynsistä, eikä mitään sitoumusta kuitenkaan rikottu, koska sitä ei ollut olemassakaan.
— Se ei vaikuta asiaan. Laki kieltää tekemästä vahinkoa runnarien ammatille, ja hän voi todistaa, että olen vahingoittanut häntä.
Valion mieli kuohui: — Siis ei rosvoakaan saisi estää ryöstämästä! Hansen kuunteli silmät selällään ja Larsen huudahti liikutettuna: — Pitääkö teidän maksaa sakkoa meidän tähtemme?
— Älkäämme siitä puhuko. Kas tässä majala, johon voitte asettua. Siellä ei tarjota väkijuomia. Ehkä on paras ensin sopia isännän kanssa ja tuoda tavarat paikalleen — minullakin on toimia, en ehdi vielä kotiin. Tervetuloa milloin vain haluatte, lukusali on kyllä avoinna. Jumala kanssanne!
— Tätä minä en koskaan unohda, sanoi Larsen toverillensa. — Tahtoisin hypätä vaikka veteen tuon pastorin tähden. Tietysti me menemme hänen luoksensa. Odotammeko iltaan asti? Ei, tiedätkö, minä menen jo ennen!
— Ei ole Jumala kiirettä luonut, arveli Hansen.
Mutta pastori ja Valio kulkivat kiirehtien tietänsä. Aika riensi, ja vielä oli koetettava käydä ainakin muutamissa boardinghuoneissa. Sade oli hiljennyt himmeäksi tihuksi, oli hiukan helpompi liikkua, mutta väsymys alkoi jo vaivata suurkaupungin matkoihin tottumatonta. Valio kuitenkin häpesi puhua siitä, nähdessään toverinsa yhä yhtä reippaana; kupillinen kaakaota, jonka he ohimennen nauttivat eräässä kahvilassa, virkisti häntä, ja harrastus ja tiedonhalu vetivät taas voimakkaasti eteenpäin, sillä nyt oltiin St. Paulissa, merimiesten kaupunginosassa, missä joka askelella uudet asiat kiinnittivät huomion puoleensa.
Tuolla ikkunat avoimina viipottivat, huolimatta koleasta ja kosteasta ilmasta. Rämisevä soitto kaikui kadulle, ja parit pyörivät hurjassa vilinässä. Täällä toisaalla kävi karuselli, puiset pedot ja kotieläimet keikkuivat kiertäen ympäri ja meripojat ratsastivat selässä, pidellen tyttöjä sylissään. Vähän matkan päässä näyteltiin "maailman kauneinta naista", sitten seurasi ravintola, jossa lasit kilisivät ja päihtyneet humusivat, sitten tanssipaikka jälleen.