— Anna sinä minulle paperisi, saata minut veneellä mantereelle ja ilmoita Atlan osoite Helsingissä! Rahoja minulla on ensi hätään. Se on totta, nehän ovat kotona… Ja päällystakkini ja muut vaatteeni myös… Kyllä minun täytyy käydä siellä, ei auta muu. Ehken olisikaan voinut lähteä, näkemättä äitiä ja Valiota vielä kerran…
— Ettäkö luovuttaisin teille paikkani "Pilvessä"? Tiedättekö kuinka paljon pyydätte?
— Viljo, sanoi Aarre, tarttuen molemmin käsin hänen ruskeaan kouraansa, — auta nyt minua tämä kerta! Voihan Atla pian hankkia sinulle uuden paikan — jos vielä tahdot… Ja minkä voin, sen teen toiste hyväksesi, luota siihen.
— Siinä saavat juuri oivallisen William Rantasen laivaansa, murahti Viljo, puristaen Aarteen kättä tukevasti kuin karhun käpälällä.
Aarre ymmärsi, että se oli ystävän lupaus. — Kiitos, sanoi hän sentähden sydämellisesti. — Odota minua täällä alhaalla kello kahdentoista aikaan.
* * * * *
Kuun syrjä oli kohonnut ja valaisi tummaa vettä. Keinuen pursi eteni rannasta.
"Kuin ystävä kutsuvi rantani tuttu takaisin kodin metsien rauhaan… Siintävä tie, mua vie!
Pois mua tuutien kantavat laineet kauaksi maasta vilkuttavasta, lapsuuden lahdesta pois.
Mit' etsit sä kaukaa, siivekäs sielu? Tuollako siintää kaihosi saaret vai kotilahdessa lie?" [L. Stenbäck.]