Sirkku luo paronittareen kummastuneen katseen, selittäen tosissaan:

— Meillä Viipurissa ei kukaan mene aikaisin nukkumaan. Mamma ei saa unta, hänen päätänsä kivistää, ja sentähden hänen täytyy lukea hauskoja kirjoja.

Paronitar ei voi olla naurahtamatta. — Vai niin. Äitisi lähtikin Norjaan, koska hän on sairas. Mutta me täällä koetamme pysyä terveinä, nukumme yöllä ja nousemme aamulla katsomaan, kuinka meri loistaa auringonpaisteessa ja kalaveneet palaavat rantaan.

Sirkun silmät kiiltävät ja hän empii, pidellen kiinni oven kädensijasta. Mutta sitten hän sen jättää, juosten tädin luo vakuuttamaan, että hän kyllä tahtoo nukkua, kunhan herätetään oikein varhain… Hän ei ole koskaan sitä koettanut, se olisi niin uutta ja hauskaa!

Pian Sirkku on Höyhensaarille purjehtinut, ja paronitar, kuullessaan parvekkeen oven käyvän, palaa ruokasaliin, johon hänen miehensä on ulkoa tullut. Einar von Stern on hilpeä ja raitis, heittää hattunsa tuolille ja pyyhkäisee kaunista, korkeata otsaansa, jolle on valahtanut samanlainen musta kihara kuin pikku Aarteen. Pojat ovat ulkomuodolta isäänsä kumpainenkin. Äiti on hyvin vaaleaverinen, oikea Hämeen tytär, hienostunein piirtein.

— Missä olet ollut? paronitar kysyy herttaisesti mieheltänsä.

— Pienellä kiertoretkellä. Kaikki hyvin! Paitsi tallin ovi ja purjeveneen kiinnitys, hän lisää nauraen.

Paroni tuntee itsensä erinomaisen tyytyväiseksi. Kyllä kelpaa päästä pääkaupungin tomusta saaristoilmaa hengittämään! Ja lisäksi tämä taiteellinen asunto, hänen henkensä luoma — on se toista kuin Helsingin vuokrakasarmit. Oikein hänen täytyy poikamaisessa ilossa kiepauttaa vaimoansa vyötäisistä. Mutta sitten hän pysähtyy, pidellen hänen kättään omassansa.

— Tule, Mailis, katsomaan, hän pyytää. — Siellä on niin ihanaa ulkona. Sinä toimit ja puuhailet, ja ympärillämme on eläviä, vaihtuvia kuvia, joista jokainen pitäisi kankaalle kiinnittää.

He ovat astuneet porrasaskeleen ylös komeroon leveän ikkunaryhmän ääreen; sitten paroni avaa sivuoven ja vie hänet parvekkeelle, kesäillan hienoon hämärään, joka kuultohuntuunsa kiertää meren ja maan.