Meri lauloi jälleen:
— Minä lemmin, lemmin sua! Kauan mä kutsuin ja kauan mä vuotin; saavuitko turhaan ja turhaanko luotin? Etkö sä lemmi mua?
Aarre kuunteli, ja hänen poskensa alkoivat hehkua. Mutta hyrskeen läpi hän kuuli toisenkin valittavan äänen:
"Miss' on tän' iltana poikani?"
Hän näki mielikuvissaan selvästi äidin kasvot ja tunsi hänen äänensä. Se oli niin suloista ja pyhää, että sydän suli, mieli heltyi, ja meren kiehtovat sävelet kuolivat pois etäisen kaiun lailla. Aarre huokasi syvään. Lyötiin "kahdeksan lasia", ja vahtivuoron muutto. Hän nousi, mennäkseen toisten mukana levolle. Ruhvin kovalla, kapealla vuoteella hän äitiä ajatellen lapsellisesti rukoili iltarukouksen. Hän ei voinut olla lupaamatta, että hän kohta satamaan saavuttua kirjoittaisi pyytäen anteeksi.
Aarre oli hyvin väsynyt ja nukkui pian epämukavuudesta huolimatta, mutta uni loppui lyhyeen, sillä varhain joku survaisi häntä kylkeen, ilmoittaen että oli aamukahvin aika. Kello neljältä piti olla työssä jälleen. Se oli virkeätä, hauskaa puuhaa. Korjailtiin purjeita ja vanttiportaita, tervattiin köysiä, öljyttiin mastoja ja valkaistiin raakain neniä. Aarre sai käskyn kiivetä mesanimaston latvaa maalaamaan, ja hän oli iloinen kuin koulupoika, pyrkiessään ylös maaliastioineen.
— Varo, ettet kupsahda sieltä kuperkeikkaa, huusi Valli. Mutta Aaretta ei pyörryttänyt vähääkään. Hän teki työnsä ripeästi ja pysähtyi vain joskus luomaan pitkän silmäyksen aavalle, viheriänhohteiselle merelle.
Kuinka ihanaa, kuinka ihanaa! Nyt hän oli valmis vastamaan meren lemmenlauluun:
— Sua rakastan! Muistot on muistoja, kaikki ne heitän, mennyt on mennyttä, helmaas ne peitän, meri, morsian! — —
Aamupäivän lepovuorolla miehet jatkoivat kesken jäänyttä yöunta, mutta iltapäivällä enimmäkseen istuskeltiin ruhvissa tupakoiden ja pitäen hauskaa. Aarre oli usein saaristossa kalamatkoilla laskenut leikkiä iloisena poikana muiden joukossa, ja nytkin hän lyöttäytyi tovereittensa pariin, koettaen unohtaa epämieluisan vaikutuksen, jonka heidän puhetapansa ensi kuulemalta oli tehnyt häneen. Hän oli paljon hilpeämmällä mielellä tänään ja näki kaikki asiat paremmassa valossa. Kapteenikin oli pysynyt kajuutassansa suurimman osan päivää eikä ollut häntä kiusoittanut inhottavalla pöhönaamallaan.