Aarteen täytyi ihmetellä Viljon älyä ja käytännöllisyyttä. Hän oli vasta muutaman päivän ollut Kööpenhaminassa, ja kaikesta hän oli jo ottanut selvää. Ensikertalainen suuressa maailmankaupungissa, ymmärsi tanskaa huonosti ja puhui ruotsia väärin ja kankeasti, kuten useimmat hänen kotipitäjässään, ruotsalaisen ja suomalaisen asutuksen rajaseudussa — ja kuitenkin hän tuli toimeen kuin tottunut matkustaja, ja kartan avulla, jota hän kadunkulmissa levitteli tuon tuostakin, hän reippaasti kuljetti Aarretta "Diana" laivalle, johon hän oli saanut paikan.
— Nyt tiedän, huudahti Viljo, kun laiva jo näkyi. — Sinun papereistasi me sievästi raapimme pois etunimen ja panemme omasi sijaan. Sillähän asia on suoritettu!
Aarre innostui, he kääntyivät takaisin kappaleen matkaa, asettuivat rähmälleen erään satamasillan portaalle ja ryhtyivät toimeen. Viljo antoi terävän puukkonsa, Aarre keveämmin käsin suoritti työn. Ihmisiä kulki ympärillä edestakaisin, ja joku heitti oudoksuvan katseen molempiin nuorukaisiin, mutta enimmät tuskin huomasivatkaan heitä, sillä rantajätkiin he kyllä olivat tottuneet. Pienessä, kurjassa satamakahvilassa Aarre kirjoitti nimensä Williamin sijalle, taitavasti matkien vierasta käsialaa. Sitten he olivat valmiit.
Kuinka "Diana" oli uljas ja mahtava, kuinka toisenlainen kuin "Pilvi" pahanen, joka sentään ei ollut lajissaan huono sekään! Kapteenikin teki erittäin hauskan ja edullisen vaikutuksen. Ensin hän kyllä närkästyi, kun ehdotettiin vaihtoa vielä kerran, mutta hän leppyi pian, Viljon puhuessa suoraan ja totuudenmukaisesti, miten asiat olivat.
— Herra kapteeni, minä pyydän, että ottaisitte hänet huostaanne. Pieni palkka riittää aluksi, kunnes näette, kuinka hän tulee toimeen. Pääasia on, että hän pelastuu huonosta seurasta ja vaikeista oloista, joita hän ei kestä, sillä hän on hienon perheen poika-… Hän on lähtenyt merelle, koska hänen ylhäinen isänsä ei sallinut hänen kihlata tyttöä, jota hän rakastaa. Ristimänimi papereissa on oikea, mutta sukunsa tähden hänen täytyy pitää vierasta liikanimeä. Niin, se on minun nimeni, minä olen häntä auttanut. Herra kapteeni, teette suuren hyväntyön, jos otatte hänet vastaan ja suojelette häntä kaikesta pahuudesta… Kotiinsa hän ei kumminkaan palaja.
Punehtuneena, ääneti ja häpeillään Aarre kuunteli Viljon selvityksiä, mutta samalla hänen tuli hyvä olla, ikäänkuin hän olisi vapaaksi päässyt, kun valheiden verkkoa hänen ympäriltänsä revittiin rikki. Kapteeni katseli tutkivasti nuorta tarjokasta, kun Viljo mainitsi suojelemista pahasta.
— Juotteko? hän kysyi kääntyen Aarteeseen.
— Ei hän sitä tee, riensi Viljo Aarteen puolesta vastaamaan. — Eikö totta, Aarre, sinä lupaat kapteenille, ettet väkevän pisaraa pane huulillesi koskaan?
— Lupaan, vastasi Aarre syvästi liikutettuna.
— Olkoon menneeksi, sanoi kapteeni ojentaen kätensä. — Te tulette siis toverinne asemesta, jos saatte eron entisestä palveluksestanne. Mutta tämä on viimeinen vaihdos, johon suostun, hän lisäsi leikillisesti. — Muuten ehkä saisin ennen iltaa kymmenesti miehiäni muutella. Nuori mies, nyt saatte pitää hyvänänne, ei auta! Rientäkää heti entiselle laivallenne. Puolentoista tunnin perästä teidän tulee olla konsulaatissa.