Tukahdutettu huokaus tunkee paronittaren rinnasta. Miksi hän huokaa?
Ulkona meren povi alkaa hiljalleen kohota ja laskea, ja tuuli kohisee hillitysti, salaperäisesti. Miksi kohisee?
Levottomuutta, kysymyksiä, joihin yö ei saata vastausta antaa.
* * * * *
Yön helmasta valkeni kirkas ja kaunis päivä, kuten paroni oli ennustanut. Myrskyn siivet leijailivat ohitse, ja aamuaurinko valoi loistoansa aalloille, jotka tasaisesti lipatellen rantaa hyväilivät.
Kello kahdeksan tienoissa kalastajaveneet palasivat täysin purjein, ja rannalta huudettuihin kysymyksiin Erkki jo kaukaa vastasi, että taisipa kaloista kertyä joku tynnyrillinen. Lapset riemuitsivat. Kaikki he olivatkin sinne ennättäneet: Laine äitinsä mukana, Liinu, sylissä Hellu ja jäljessä Itärannan koko liuta, Tuuleman Oiva, jonka isä oli toisena apumiehenä Erkin veneessä, Syrjälän vaimo, Senja, Jusu ja Sanelma hökkelistä mäen takaa, ja vielä lisäksi Valio ja Aarre. Sirkkua oli herätelty, mutta hän vain hiukan siristi silmiänsä, kääntyi seinään päin, ja luomet sulkeutuivat kohta jälleen. Paraikaa hän näki unta kukkaisesta rannasta, joka hohti kuin tähtikoristeissa. Kun hän juoksi tähtiä katsomaan, olikin jokainen niistä pieni, kimalteleva kala, niin kaunis, että —
Kalastajan lapset olivat odotellessa hiukan kierrelleet kaarrelleet paronin poikia. Nämä tuntuivat vierailta pitkän talven eron jälkeen, varsinkin Valio, joka oli paljon kasvanut ja pysytteli syrjemmällä. Mutta Aarre ei kauan aprikoinut. Tuskin oli Erkin vene laituriin törähtänyt, ennenkuin hän jo hyppäsi keulatuhdolle. Toiset lapset tunkivat ympärille, ja siinä iloisessa mylläkässä, kalojen paljoutta ihastellen, he parissa tuokiossa muuttuivat tuttaviksi taas.
— Nyt perkaamaan! käski Erkki.
Astiat, suolat ja muut tarpeet oli jo tuotukin valmiiksi rannalle. Vanhemmat ottivat johdon, ja lapset pantiin aputyöhön. Kolu pääsi Mäentaustan Jusun kanssa puikahtamaan tiehensä, ja Atla yritti mukaan, mutta Itärannan Janne komensi hänet niin tuimasti takaisin, ettei auttanut muu kuin totteleminen.
Hellu oli herännyt jo aamuyöstä ja alkoi itkeä unillansa. Ulla söi santaa, ja kaksoiset nyppivät silakoita veneestä, koetellakseen, vieläkö ne osaisivat uida.