— — —
Sitte yläkertaan, kevein askelin ja sykkivin sydämin.
Leena avasi oven. Helmi pysähtyi salin kynnykselle. Hertta istui pöydän ääressä käsitöineen, Arvi keri lankaa, vyyhti kierrettynä kahden tuolin seluksille, ja Aimolla oli kädessä kirja; josta hän juuri oli lukenut ääneen.
— Kas, Helmi!
— Ja niin hienona…
Ihmetellen Hertta katsoi hänen silmiinsä, kun hän tervehti. — Mikä loiste niissä? Nyt minä tiedän: sinä olet soittanut!
— Ihan kuin olisi nielaissut elohopeata, — sanoi Arvi. — Oletteko kuulleet entisestä tytöstä, joka tahtoi kirkkaita silmiä, ja apteekkiherrat narrasivat hänelle, että —
Aimo käänsi selkänsä, astuen suoraan Helmin luo. Katse oli ensin tutkiva, sitte voitonriemuisa.
— Helmi, sinä jätät sairaalan!
— Olen jo jättänyt!