Helmi, rakas lapsi!
Tiedätkö, miten lennetään kotkan siivillä?
Ja tiedätkö, mitä on kevät, elämän riemuisa kevät? Oletko nähnyt koko luonnon puhkeavan niinkuin taikaiskusta yhtenä yönä?
Minä olen nähnyt, minä olen tuntenut, minä tiedän!
— — —
Äkkiä Helmi säpsähtäen heittää kirjeet käsistänsä, hypäten pystyyn. Mikä aika nyt on? Ovi käy. Onko eno tullut?
Ei, Riitta täti se on.
Kiireesti Helmi keräilee kirjeet ja työntää ne laatikkoon.
— Missä hän viipyy? — kuuluu tädin huolestunut ääni, — aikaa sitte hänen olisi pitänyt ehtiä. Kello käy yhtätoista.
Helmi juoksee eteisen ovelle ja alas portaita. Ei mitään ajuria näy hiljaisella kadulla.