Helmi tähystelee joka puolelle. Yksinäinen kävelijä pieni reppu kädessänsä ilmestyy juuri kulman takaa.
Tummat silmät katsovat syvälle hänen silmiinsä ja käsi laskeutuu hänen olallensa.
— Sinä olet Kaarinan Kaste Helmi? Olethan?
— Eno, Kotka-eno!
Hän sulkee Helmin syliinsä ja suutelee häntä otsalle. Helmi on ihan vaiti ja sydän väräjää.
Muistojen tarina on loppunut. Nyt alkaa toinen: tulevaisuuden unelmoitu tarina, jonka rikkaus on oleva hänen omansa.
III.
Kotka ja Helmi.
Teekeittiö porisi iloisesti, tuoreet leivät tuoksuivat, munat, makkarat ja kukkakaalit odottivat vadeillansa. Riitta täti tarjosi lakkaamatta.
— No kun tulet niin pitkältä matkalta.