— Lilja niin sanoi — sinulle juuri.
— Minulle?
— "Niille, jotka Jumalaa rakastavat, käännetään kaikki parhaaksi." Eikä Jeesus tule, ennenkuin "vuoret alennetaan." Sen sanoit sinä itse.
— Jeesus ja kaksi muuta pahantekijää… He sanoivat häntäkin pahantekijäksi…
Helmi ymmärsi enon hourailevan. Samat kuvat palasivat kuin hänen viimekeväisen kuumeensa aikana.
— Mutta ei hän mitään pahaa tehnyt. Minä olin se toinen, murhaaja joka naulittiin ristiin… Helmi, minut naulittiin ristiin, sillä minä olin murhaaja!
— Sinä olit Herran sotasankari. Joka taistelee, se saa ja lyö haavoja. Etkö sitä muista: "Puolet minun nuorista miehistäni tekivät työtä, ja toinen puoli piti keihäitä ja kilpiä." Ilman taistelua ei tule rauhaa.
— Rauhaa… rauhaa… Ääni oli haikean valittava.
— Jeesus antaa rauhan, — kuiskasi Helmi. Kuinka hänen sydäntänsä kivisti… ja kuitenkin — tämä varmaan oli ainoa tie…
—"Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä." Kaikesta, eno!