— Mutta nousisit myöhemmin ja tekisit vähemmän työtä.
— Sinä olet ahkera omassa työssäsi, enkö minä olisi Mestarin työssä?
Helmin sydämeen koskivat sanat "omassa työssäsi". Hänellä oli salainen tunne, että niihin kätkeytyi nuhde.
— Saanko tänään tulla kanssasi jonnekin?
Kotkan silmät välähtivät ilosta.
— Onko sinulla aikaa?
— Ehkä… minä koetan. Jos soittaisin hiukan vähemmän… ja voinhan ehdottaa Hertalle, että käymme vasta huomenna keväthattuja ostamassa.
Helmi siirsi kahvikupin ja maitolasin tarjottimelle.
Samalla Kotka otti kaapista valkoisen pitkän mekon. Helmi huudahti hämmästyen ja punastui korvia myöten.
— Eno — lääkärin mekko?