— Helmi, lapseni!
— Mitä, eno?
— Oletko sinä hänen lampaansa?
— Hän tietää, että minä tahtoisin olla, — sanoi Helmi, hämmästyen odottamatonta kysymystä.
— Hänen lampaansa seuraavat häntä.
— Minne minun tulisi seurata?
— Vuorelle, jonka tie on verinen. Eksyneitä etsimään.
— Enkö ole saanut auttaa sinua tänä iltana? Olin hyvin onnellinen siitä, että pyysit minua.
— Pyhiä säveleitä minä pyysin.
— Rakas eno, eivätkö ne tulleet pyhitetyiksi? Ne vastasivat tunteitani, en voinut toisin.