Heli oli jo iloinen ja luottavainen.
— Sitte tulee äiti, niinkö, Tapani? Kaunis, hyvä, hellä äitini… Kyllä minä lepään, kyllä suljen silmäni!
Tapanin täytyi tosiaankin paeta vierihuoneeseen, saadaksensa vapaammin hengittää. Nyt hänelle vasta oikein selvisi kokeensa vaarallisuus. Mitä jos Heli ei nukukaan? Hän on valvonut paljon viime öinä, hänen täytyy olla uuvuksissa jo pelkästä levottomuudestansa — mutta entä jos hän kumminkaan ei nuku? Ja jos hän nukkuu, vaan ei uneksi äidistänsä, vaikka puhuukin hänestä kaiken päivää? Ja entä jos isä myöhästyy? Hänen pitäisi saapua aivan kohta — mutta ellei hän saavukaan?
Samalla hänet valtasi nimetön, sanaton kauhu. Mitkä voimat ne pitivätkään Heliä vankinansa? Kuinka ihmeellinen, selittämätön olikaan ihmisen sieluelämä kaikkine salaisine mahdollisuuksinensa! Eikö hän enää milloinkaan näkisi siskon kirkasta katsetta? Ainiaaksiko hämärä verhoaisi hänen onnettoman elämänsä?
— Tapani! — kuuli hän Helin kutsuvan.
— Ei vielä, sisko, ei vielä, — vastasi Tapani, äärimmäinen hätä sydämessänsä.
Silloin hän käsitti, ettei ollut muuta keinoa: joko — tahi. Ja hänen polvensa notkistuivat maahan ja hän huusi äänettä, suuressa tuskassansa: — Jumala, Jumala, auta!
Hän kuuli oven käyvän, ja Heli kutsui jälleen: — Tapani!
Tapani hypähti pystyyn ja juoksi sisarensa luo. Isä seisoi matkapuvussansa Helin vuoteen vieressä; tyttö näytti kummastuneelta, onnelliselta, kiersi kätensä hänen kaulaansa ja sanoi: — Tulithan sinä, isä, isä! — Mutta vastustamaton raukeus valtasi hänet. Ei hän kuunnellut, mitä isä ja Tapani sanoivat, hän vain kallisti päänsä patjalle, kuiskaten: — Hyvää yötä, minä nukun nyt. — Ja melkein tuokiossa hän oli vaipunut syvään uneen.
Kuinka täyttikään kiitos Tapanin sydämen! Kiitos kaikesta: isän tulosta, turvastansa, ja avusta oikeaan aikaan. Hän olisi voinut järkeillä: mitä minun rukoukseni auttoi, sillä isähän oli jo tulossa, vaikka en tietänyt! Mutta siihen hänellä ei ollut mitään kiusausta. Hän tunsi, että hänen rukouksensa oli kuultu. Hän odotti ihmeitä vielä lisää. Helin unikin oli ihme. Miten hänen heräjämisensä?