— Olenko ollut sairas? En voi mitään muistaa.
Hän järjesteli pukuansa ja silitti vuoteen.
— Oi, isä, olkoon miten tahansa, ainakin olen iloinen, kun sinä tulit!
Hän nojausi isänsä rintaan, hyväillen häntä.
— Missä Kyllikki täti on? Ja toiset? Joko olet tavannut heidät?
— Vasta äskettäin minä saavuin; olen ollut ainoastaan Tapanin seurassa. He ovat kylässä kaikki. Heli, me saamme nyt istua vähän aikaa kahden ja olla kiitollisia ja onnellisia. Jumala on niin sanomattoman hyvä ja armollinen.
— Mikä minua on vaivannut, isä? Kuinka muistini on näin poissa?
— Sinä sairastuit kovasta mielenjärkytyksestä, mutta älä siitä enempää huoli. Kaikki on ohitse nyt. Et ole ollut tajuissasi, sentähden et muista näitä päiviä. Sehän on vaan hyvä.
— Mielenjärkytyksestä?
Heli tuumi ja tuumi.