Ja Mauri kirjoitti kirjoittamistansa, kauvas yli keskiyön hetkien.
8.
Eteläisessä laaksossa valkoisen huvilan ympärillä halla oli suudellut kukkasia. Pienistä ikkunalaatikoista ne riippuivat alas seiniä pitkin nuutuneina varsiensa varassa, ja kukkapenkereissä mustuneet päät taipuivat multaa kohden. Vuorille oli satanut hohtavan valkoista lunta. Aurinko paistoi siihen terävin sätein, kykenemättä karkoittamaan kylmää, jota ylhäältä hohkasi laakson asukkaille.
Margit seisoi yläparvekkeella, ihaillen suurenmoista syysnäköalaa. Vielä tämä iltapäivä ja huominen, sitte oli lähtö käsissä. Lintuparvia lensi halki ilman; siipien suhina kuului hänen korviinsa. Tulivatko pohjolasta? Olivatko täällä asustaneet jälkikesänsä? Nyt ainakin niiden oli mieli etelään päin. Margitia värisytti. Hän pelkäsi pohjoista, niinkuin muuttavat linnut.
Äidin ääni kutsui häntä parvekkeen ovesta. Hitain askelin hän astui siroon, hienosti sisustettuun makuuhuoneeseen.
— Täällä on pukusi ja kukkaset. Katso, ne ovat erinomaisen onnistuneet.
Margitin olento vilkastui. Hän riensi vuoteensa luo, jonka valkealta peitteeltä vedensininen hohtokangas hopealankoinensa kimalteli. Valkoisia lumpeita, hentoja kaisloja ja vesileinikköjä, erehdyttävän taidokkaasti tehtyjä, oli kiinnitetty harsoihin sinne tänne ja siroteltu peitteelle viereen.
— Äiti, kiitos, kiitos! Nyt minusta tulee kaunein, olen varma siitä. Koetanko ylleni? Mutta eihän se miltään näytä ilman kampausta.
Hän katsoi kelloa. Tunnin perästä kampaajatar tulee.
Kylpykauden lopettajaiset olivat määrätyt täksi illaksi. Ne vietettiin pukutanssiaisina. Väsymätön huvitirehtööri oli keksinyt pitkin kesää uutta ja uutta. Mitä nyt vielä oli jäljellä? Nerokas ajatus juolahti hänen mieleensä. Se vetää! Jaetaan lopettajaisissa kolme palkintoa naisille ja samoin kolme herroille: kauneimmalle, kauneimmin puetulle ja sille joka parhaiten tanssii. Hänen keksintönsä oli herättänyt vilkasta mielenkiintoa ja hyväksymistä. Muulloin kylpyvieraat olivat lähteneet jo kahta viikkoa varhemmin. Nyt ne viipyivät viimeiseen asti.