Mutta Raimund selitti, ettei Margit tietänyt, mitä puhui. Siitä tulisi selkkauksia monenlaisia. Sitäpaitsi tyttö aina muistuttaisi entisyydestä.
— Ei, pikku Margit, kaikki siteet poikki! Sillä ehdolla olet minun omani ainiaaksi. Vaadin sinut kokonansa!
Margit ei yrittänytkään vastustaa, eikä hän epäillyt valintaansa. Hän laski kätensä Raimundin käteen. Mutta rajulla riemulla hän ei syöksynyt maailman syliin. Hän lähti niinkuin se, joka uneksitun onnensa omistaessaan tuntee parhaan itsensä itkevän, omantunnon kolkutusten saattamana lavean tien ruusutarhoihin.
9.
Tieto löi salamana kylän pieneen yhteiskuntaan; sillekin, jonka sydämeen isku sattui, se tuli aivan odottamatta. Margit ei palaa — ei milloinkaan. Mauri oli täysin ymmärtänyt heidän suhteensa vaikeuden ja haikeuden, mutta hän oli ajatellut sitä ristinä — ajaksi annettuna tai elinkautisena — niinkuin Herra tahtoi. Pimeä tie voi valjeta, myöskin ulkonaisesti, kun kärsimys on tehnyt tehtävänsä. Jos Jeesus oli hänet saavuttanut, miksei ihme voisi tapahtua yhtähyvin Margitin sydämessä?
Nyt oli kaikki lopussa.
Sanoma oli saapunut lyhyenä: "Hyvä Mauri, anna anteeksi minulle. En voi enää tulla luoksesi. Sinun kotisi ei voi olla minun, se on selvinnyt minulle päivä päivältä varmemmaksi, kuin tuskassa olen taistellut palaamisesta. Suo minulle vapauteni! Lapset ovat onnellisemmat sinun ominasi kuin minun. Minä rakastan ja kaipaan heitä, usko, että se on totta. Sinua, Mauri, kiitän kaikesta. Sinä olet parempi minua — mutta me emme sopineet toisillemme. Onnea ei ihminen voi tehdä, ei koettamallakaan. Jos se tulee, se tulee tavoittamatta."
Tuomarinna kirjoitti myöskin. Margitin isä voi hoitaa ulkonaiset asiat, jotka ero tuli aiheuttamaan. Toivottavasti Mauri oli kyllin hienotunteinen, suostuaksensa ilman ehtoja ja vastustusta. Jos hän oli Margitia rakastanut, ei hän suinkaan tahtonut hänen onnettomuuttansa.
Maurin sydämessä voimakkaat tunteet risteilivät. Margitin kirje oli hänessä herättänyt vaativan halun kirjoittaa heti ja pyytää kahta hartaammin juuri sitä, minkä nuo rivit tahtoivat riistää. Kaikki entiset kärsimyksetkin tuntuivat unohtuvan, ja rakkaus tulvehti esiin kuin lämmin aalto.
— Tule, tule kuitenkin, edes päiväksi, katso minua silmiin, syleile lapsia — oi, et sinä voi lähteä, kun kerran olet tullut! Ei onni synny koettamalla, olet oikeassa. Sen me saamme lahjana, siltä ainoalta joka voi antaa. Tule, Margit —