Vasta Margitin lähdettyä Maurin mieleen johtui, että hän ei ensinkään ollut ottanut osaa keskusteluun. — Hän on hyvin hienotunteinen, — ajatteli Mauri. — Hän ei tahtonut, koska hän oli vieraana.
Itse hän valvoi pitkän aikaa, miettien illan kysymystä. Nuori sydän pyysi palavasti: — Jumala, anna minun seurata taipumustani ilman esteitä! Anna minun tulla tiedemieheksi! Eiköhän se olekin sinun tahtosi? En voi sitä tietää — mutta johdata minut oikealle alalle!
9.
— Minä valitsin tummanpunaisen ruusun!
— Minä vaalean!
— Minulla on kieloja, pelkkiä kieloja!
— Ovathan nämäkin kauniit, täti? Ne ovat vaan tulppaaneja, mutta ne ovat oikein iloisia ja heleitä.
Inka, Impi, Aili ja Kaarina, kaikki Kotirannan täysihoitolan tytöt pyörivät tädin ympärillä, näytellen kukkavihkoja, joita he olivat ostaneet Maurille. Hän oli tänään lähtevä Helsinkiin suorittamaan ylioppilastutkintoansa toisten nuorten toverien parvessa.
Kyllikki seisoi ikkunan luona. Ikkunalla oli kaksi kukkaruukkua. Kummassakin kasvoi ruusu, kumpaankin oli puhjennut vaaleanpunainen kukka. Hän iloitsi sydämessään, sillä ne olivat raikkaimmat ja ihanimmat kaikista. Koko kevään hän oli hoitanut niitä, ja ne olivat ymmärtäneet hänen sanattoman toiveensa.
Kun kaikki olivat huoneesta poistuneet, taittoi hän molemmat ruusut. Vieläkö pari puolipuhjennutta lisäksi? Ei, nämä kaksi vaan.