Tyttö läheni hänen luoksensa ja kiinnitti ruusut entisen kukkapaljouden lisäksi.
— Nämä eivät ole ostettuja, ne ovat omia ruusujani.
— Kiitos, Kyllikki. — Sitte Mauri ojensi kätensä. — Sinä et näe, kun palajan valkolakkisena.
— En, silloin olemme jo poissa.
— Täti on ollut niinkuin oma äitini ja sinä niinkuin sisko. Sinä olet ollut paras toverini ja ystäväni.
— Niin sinäkin minun.
— Kirjoitammeko toisillemme?
— Kyllä minä vastaan, jos sinä kirjoitat.
Mauri puristi Kyllikin kättä. — Hyvästi siis, Jumalan haltuun!
— Jumalan haltuun. Onnea sinulle.