— Juuri siihen tulee uusi rakennus! — sanoi Mauri iloisesti.
— Ehkä se tulee vielä jonkun toisen lempilehdoksi, jonkun nuorikon, joka sinne tuodaan. Isäsi on valinnut muistojen paikan, kaikkein kauneimman.
— Minä en ole koskaan tietänyt, että isäni rakastaisi luontoa ja kauneutta, — sanoi Mauri hämillään. — Hän on pelkkä käytännön mies. Hän on kiintynyt talonsa peltoihin ja hevosiin, mutta en luule hänen edes tuntevan sen muistoja.
Rovasti katsoi Mauriin kiinteästi.
— Isäsi puolestaan luulee, että sinä et rakasta kumpaakaan, et peltoja etkä muistoja. Sinähän tahdot myydä maan vieraille.
Mauri vaikeni.
— En ole milloinkaan ajatellut asiaa tältä kannalta, — sanoi hän mietittyänsä.
Rovasti vaikeni vuorostaan.
— Niinkö siis rovasti neuvoo, — kysyi Mauri arasti, — että minä jäisin taloon?
— En ole mitään sanonut, nuori mies. Olen tahtonut opastaa sinua ymmärtämään isääsi ja kotitaloasi.