— Niin, ei ole säestäjää, kun äiti on kaupungissa. Ehkä minä soitankin vaan lauluja, aivan yksinkertaisia.
Hän liikutti joustansa hitaasti, kuin uneksien. Sävelet olivat kaihoisia, valittavia. Niin ei Margit ennen koulukesinä soittanut.
Hän antoi jousensa vaipua.
— Olen vaan soittanut — ja opetellut taloutta. Mitä muuta olisin tehnyt koko pitkän syksyn?
— Margit on hyvin yksin.
— Aivan liian yksin. Mutta minua ei ole haluttanut minnekään, vaikka äiti miten kehoittaisi.
— Eikö musiikkiopistoon?
— En tiedä, ehkä ensi syksynä. Nyt en jaksanut. Ulkomaanmatkat väsyttävät.
— Eikö talouden oppiminen väsytä?
Margit naurahti, mutta se nauru ei ollut iloista.