— Matleena, meille tulee päivällisvieraita huomenna, oikein hienoja. Tehän olitte ennen keittäjänä, osaatteko te neuvoa Hilmaa? Mitähän pitäisi olla ruoaksi — varmaan jotakin paistia…
— Keitäs tänne tulee? — kysyi Matleena, joka ei hätäilemistä ymmärtänyt. Hän oli sekä utelias että ihmeissään.
— Tuomarin väki vaan — mutta sehän nyt on yhdentekevää, minä pyytäisin Matleenan neuvoja pian. Osaako Matleena Hilman kanssa valmistaa vasikanpaistia, jos minä lähetän teurastamaan?
— Eikö se vasikka aiottu pitää? — kysyi Matleena.
— Mutta sitä nyt ei pidetä. — Mauri kävi kärsimättömäksi. — Osaatteko te paistaa?
— No tottahan. — Matleena alkoi kertoa niistä häistä ja niistä hautajaisista, joissa hän oli keittänyt ja paistanut. Mutta Mauri keskeytti hänet.
— Sopisikohan sitte rusinasoppa ja pannukaakku? Niitä Hilma joskus on pyhinä tehnyt.
— Johan siitä tulee kuin hääruokaa, — vakuutti Matleena. Hänellä näytti olevan enemmänkin sanomista, jotain sydämellään, mutta Maurilla ei ollut aikaa kuulla.
Keveämmin mielin hän kiirehti vanhaan rakennukseen käskyjänsä jakelemaan rengille, jonka tuli teurastaa, ja Hilmalle, joka paraikaa pesi illallisastioita.
— Mitenkäs minä joudan laittaa paistit ja sopat ja pannukaakut, kun väenrokkakin on tehtävä? — kysyi tyttö pelästyneenä.