— Kyllä se menee, kun Matleena auttaa… Vaikkapa jättäisitte rokan. Voihan väkikin kerran saada rusinasoppaa ja pannukaakkua.
Hyvänen aika! Kyllä nyt oli jotakin tavatonta tekeillä. Heti Maurin mentyä Hilma lähti livistämään toisten tyttöjen luo, kertoakseen kummia kuulumisia. Suuresti hän hämmästyi, kun isäntä jo ennen häntä oli väentupaan kerinnyt. Hän haki tyttöjä Lehtoniemeen lattioita pesemään, vielä tänä iltana.
Miina katsoi tyhmistyneenä Maijaan, ja Maija heitti niskojansa. Vanha Pekka ei voinut olla sanomatta, että kuinka ne aamulla viideltä ylös pääsevät, jos pitkän työpäivän jälkeen vielä on yökuuraukset.
— Minä hyvitän sen teille erikseen, — sanoi Mauri tytöille. — Kunhan vaan heti tulette. Kutsuttakoon pari vierasta apulaista pellolle. Miinaa ja Maijaa voidaan tarvita kotona.
Hiljainen Mauri oli kuin tulessa ja valkeassa. Yöllä hän ei saanut unta pelkästä ajatuksesta, että jotain kumminkin ehkä oli hullusti. Jospa Kotirannan täti ja Kyllikki olisivat olleet täällä! He tietäisivät asettaa kaikki hyvin. Siellä oli turvallista ja suloista, missä he toimivat ja järjestivät.
Aamulla Mauri omin käsin poimi monta vihkoa sinilemmikkejä joen rannalta. Ne olivat hänen sydämensä tervehdys Margitille.
Tuomarilaiset tulivat. He havaitsivat paikan miellyttäväksi ja rakennuksen kyllin tilavaksi. Seinäpapereita ei vielä ollut — ehkä Margit voi ne valita käydessään kaupungissa. Maurin oma huone oli hyvin sisustettu, mutta muihin tarvittiin toisenlaiset huonekalut. Ne kyllä tuomari oli valmis lahjoittamaan — siitä oli jo kotona suostuttu. Ensi keväänä Maurin sopi ottaa puutarhuri järjestämään ympäristöä. Tuohon ruohokenttä — tänne ruusuja ja koristepensaita. Kyllä kaikki tulee hyväksi, kyllä Margit voi viihtyä.
Päivällinen onnistui loistavasti, ainakin Hilman ja Matleenan mielestä. Tuomarinna vaan tuli sen johdosta muistaneeksi palvelijakysymystä. Helsingistä saa aina palvelijattaria, täällä maalla ja likimmässä kaupungissa kaikki muuttavat marraskuun ensi päivänä. Oli varmaan parasta, että hankittiin Margitille keittäjä ja sisäkkö Helsingistä. Sinnehän kuitenkin oli lähdettävä myötäjäisiä ostamaan.
Mauri kuunteli ja antoi tädin ja Margitin suunnitella. Tietysti he ymmärsivät parhaiten. Hän tosin laski ajatuksissaan, että kahden lisäpalvelijan pitäminen tuotti suuren menon. Sille ei mitään voinut. Itse hän oli syönyt samaa ruokaa kuin väki, mutta oli aivan luonnollista, ettei Margit ollut tottunut sellaiseen. Matleena oli tähän asti siivonnut Maurin huoneet ja Santtu kantanut veden ja puut. Nyt kai Matleenan piti muuttaa vanhaan rakennukseen, jättääksensä sijan sisäkölle. Santtu sopi puutarhan kitkijäksi ja vedenkantajaksi edelleenkin…
Margitin liverrys keskeytti laskelmat. Hän oli todellakin ihastuttava. Hän otti pannukaakkua kaksi kertaa, hän liiteli ympäri aterian jälkeen, ja ulkona ja sisällä kaikki oli hänen mieleistänsä — kuvitelmissa, sellaisena, jommoiseksi se oli tuleva.