— Te ette tiedä mitä puhutte. — Sitte hän käänsi selkänsä ja lähti ulos.
Alipihalta kaikui hänen korviinsa Pekan äänekäs laulu:
— "Erokirjan takasivu se oli vallan musta, ja siihen oli kirjoitettu, että en minä huoli susta".
Närkästyneenä Mauri palasi omaan huoneeseensa. Tänä iltana hänen korvansa olivat kuurot varoituksille. Hän oli valinnut osansa ja tahtoi sen pitää.
III
VIA DOLOROSA
1.
Joen rantapolkua Lehtoniemeen kulki kaksi naista, äiti ja tytär. He olivat tulleet Koivun vanhaan valkamaan kansakoulun puolelta. Äiti oli mustiin puettu, kapea valkoinen röyhelö kaulan ympärillä. Tyttärellä oli vaaleansininen kansallispuku, ilman monia helmiä ja helyjä. Runsas ruskea tukka aaltoili hajallansa kirjonauhan varassa. Kädessään hän piteli pientä kääröä.
— Äiti, — sanoi tytär, — katso, kuinka vedenpisarat kimaltelevat. — Hän ajatteli lisäksi: — Niinkuin kyynelhelmet.
— Mauri saa kirkkaan hääpäivän, — sanoi äiti.