Valssin sävelet soivat salissa. Maurin tullessa Margit tanssi vielä. Serkku juuri jätti hänet, ja Mauri meni hänen luoksensa.
— Tuletko nyt minun kanssani viimeisen kierroksen? — kysyi hän, mutta pysähtyi samassa. — Mikä sinun on, Margit? Voitko pahoin?
Morsian oli kalpea, nojasi päätänsä taaksepäin ja hengitti nopeasti: — Ei mitään, se menee ohi. Häitänihän minä vaan olen tanssinut… Jo riittää.
Ulkona tuomarin vaunut ajettiin portaitten eteen. Yhteisesti hyvästellen morsiuspari astui niihin. Margit liehutti pitsinenäliinaansa. Huomenna vielä tavataan!
Koivulla palvelusväki ja alustalaiset pitivät juhlaa. Heille oli hääpöytä valmistettu, ja viulun vingutus ja töminä tanssituvasta kuului kauvas kujalle. Vaunujen vierintä ja kavioitten kapse houkutteli päitä ikkunoihin. — Morsiuspari tulee! — huudettiin. Tanssi lakkasi, viuluniekka kiepsahti ovelle soittamaan, ja rohkeimmat huusivat "Eläköön!"
Vaunut pysähtyivät. — Tule, Margit, he haluavat nähdä sinua, — sanoi Mauri.
Se oli Margitista yhtä kiusallista kuin Maurin mielestä uusien sukulaisten seura häätalossa. Hän seisoi hetken aikaa tuvan lattialla koko komeudessansa, nyökkäsi tervehdykseksi ja salli katsella itseänsä.
— Kuinka ne töllistelivät, — sanoi hän Maurille päästyänsä jälleen onnellisesti vaunuihin. Hän oli puolittain hyvillään, puolittain äkeissänsä.
— Ihana morsian ja lisäksi heidän emäntänsä, — sanoi Mauri.
— Odottakaa, — Mauri pidätti ajajaa. — Hilma, pyytäkää Pekkaa vähän puheilleni.